Minua on niin hämmentänyt etelän median pelko maakuntien keskustaloitumisesta. Useammastakin syystä.
Ensinnäkin olen jo vuosikausia ihmetellyt, ihan ääneenkin, miksi Suomessa ei ole väliportaan hallintoa. Aikoinaan oli sellainen kummajainen kuin lääninhallitus, mutta se toimi valtionhallinnon putken jatkeena kuntiin päin. Maaherra tosin tunsi olevansa enemmän maakuntansa asialla valtionhallintoon päin. Sitten läänit lopetettiin. Miksi. Tätä ihmetteli Oulun läänin viimeinen maaherra Eino Siuruainenkin.
Valtion ohjaus suoraan kuntiin on kuin isosta putkesta tulevaa. Nyt tilanne on ongelmallinen myös siksi, etteivät kaikki kunnat pärjää omillaan. On oltava ylikunnallista toimintaa ja sosiaali- ja terveydenhoito on sellaista.
Valtaa kunnat eivät menetä. Se on mennyt näiltä osin jo aikoja sitten. Kuntien tehtävä sote-toimialalla on lähinnä vain kuitata laskut. Valtuutettu ei sote-asioita juurikaan käsittele, ei edes kunnanhallitus. Soten siirtyminen maakunnille ei vähennä luottamushenkilöiden työmäärää nimeksikään, paitsi terveyslautakunnalta.
Mutta se itku ja hammasten kiristys kepulaisista maakunnista. En vain tiedä parempaakaan ratkaisua demokraattiseen hallintoon kuin alueittain vaaleilla valittava edustajisto. Jos kansa äänestää keskustaa, niin minkäs sille mahtaa. Mielenkiinnolla odottaisin esityksiä, miten hallinto muuten järjestettäisiin.
Maantieteellisellä kartalla, joka Suomessa tosin on mittasuhteltaan vääristynyt todellisuuteen, esimerkiksi kunnallisvaalien tuloksena maa näyttää kapean punaisen ruostevyön erottamalta ison vihreän ja pienen sinivihreän maalta.
Todellisuus on toista. Väestö on suurissa kaupungeissa. Vihreää on vain harvaanasutuissa maakunnissa, jotka vielä näyttävät kokoaan isommilta.
Maakuntahallinto nähdään siis suurena poliittisena kähmintänä. Mutta voisiko sittenkin olla kyseessä niinkin epätodennäköinen ajatus, että todellakin oltaisiin tekemässä uudenlaista hallintoa. Leveämpiä harteita tehdä asioita, joiden kantamiseen ei yhden kunnan voimat riitä.
Vaara kähmintään tosin on olemassa. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan äänestettäneen 72 edustajaa. Jo nyt on syntynyt huoli, että kunnista saadaan oma maakuntavaltuutettu. Maakuntavaltuusto ei kuitenkaan saa olla paikka, jossa pitäjäpoliitikot tappelevat vuodepaikoista.