Tuomi ja villikirsikka
kilpaa kukkivat,
valkoisuudellaan valtaa maan
kerrassaan
kuin kukkamereksi
muuttaa sen aaltoilemaan.
Tyynenä kotijärven pinta
rantoja kuvastaa.
Kuinka kaunis onkaan
herätä aamuun aukenevaan
tuoksuun tuomien huumaavaan
keskikesän aurinkoon säteilevään
Ja hiljalleen sitten hiipua pois
viimeiseen valoon nukkua
muistellen tätä ihmeellistä kesää.