Alakerta | Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
Tuuli pilaa mäkikisat ei ole tänä päivänä enää oikein uutinen, mutta otetaan asia silti esille.
Rukan maailmancupin kisoista on kulunut viikko. Turuilla ja toreilla kisat ovat olleet vielä useinkin puheenaiheina. Ihan hyvinhän ne menivät kaiken kaikkiaan ainakin ulkopuolisesti katsoen, paitsi mäessä.
Se onkin keskusteluttanut eniten. Eikä syyttä. Perjantainen mäkikilpailu vietiin läpi, mutta lauantainen pääkilpailu jouduttiin keskeyttämään.
Ei tämä ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun tuuli sotkee mäkikisoja. Harmi vain, että näin tapahtuu, sillä moni alkaa pitkästyä koko lajiin. Jokaisen kilpailun läpivienti alkaa olla entiijän-peluuta. Koskaan ei voi tietää hypätäänkö yksi vai kaksi kierrosta, hypätäänkö ollenkaan vai keskeytetäänkö kisa jossain kohdin.
Mutta tämä tuuli ja tuulen voimakkuus? Vähänkään tuulisissa oloissa kukaan ei voi vielä hypyn jälkeen sanoa sitä, millaiset pisteet hyppääjä saa. Pituus ei välttämättä merkitse, vaan siihen lisätä mahdollisen etu- tai takatuulen vaikutus ynnä mahdolliset lisäpisteet, jos lähtölavaa on juuri alennettu.
Tuuliin tuijottaminen on mennyt liian pitkälle, kun kaikille hyppääjille yritetään luoda yhtäläiset olosuhteet. Ulkoilmalajissa se on vaikeaa. Esimerkiksi Rukan lauantaisen kisan jälkeen Anssi Koivuranta sanoi tuulitilanteesta, joka oli vastainen, että erinomainen harjoitussää. Tästä voitaisiin vetää se johtopäätös, että kilpailusäänäkin se olisi ollut hyvä, ainakin kohtalainen. Ja kisat olisi voitu hypätä. Ne kilpailijat, jotka ennättivät lauantaina tulla tornista alas, tulivat vakaasti, ei heitä vastatuuli heitellyt.
Vähän alkaa tuntua Kuusamon osalta siltä, että kansainvälisen hiihtoliitto haluaisi viedä kisat pois Rukalta, niin helposti mäkikisa keskeytettiin. Lisäksi ollaan ikään kuin laittamassa sääoloja kisajärjestäjien syyksi. Mutta luonnonvoimille ei edes KEV voi mitään. Toki hyppääjien turvallisuus on taattava.
Se on selvä, että Rukan kisamonttuun ei saada parhaimmillaankaan läheskään sellaisia katsojamääriä kuin jossain Saksassa, Itävallassa tai Puolassa. Jos katsojamäärä on mittarina, Ruka ei pärjää. Jos taas kisat halutaan pitää edelleen avauksena kolmen lajin osalta marraskuun lopussa, ei muita vastaavia paikkoja ole juuri tarjolla.
Kaiken kaikkiaan mäkikisojen tuulisäännöksiä pitää tarkastella pikaisesti uudelleen, muuten lajin loppu on lähellä.
Mikko Häme