Maalimalla tapahtuu aina jottain kun avaa silmänsä, muka-sosiaalisen median, uutisikkunan tai vanhanaikaisen mukavasti luettavan sanomalehen. Hektisessä uutistuluvassa olemme olleet viime aikoina keskellä rekkakatasrooffie ja saman tien vallankaappauksen pyörteissä. Ja kaikki tämä kun itse viettää linnapitoista kesälomareissua nykyisin turvallisella Suomenniemellä ja huomaa, etteivät vapaus ja turvallisuus arkielämässäkään ole kaikkialla itsestäänselevyys. Vaikka kotiinkin on moni kuollut, niin nykyihminen on tottunut liikkumaan ympäri ämpäri ja luottamaan monesti liiankin hyväuskoisesti ettei ainakaan minulle tai läheisille tapahdu mittään.
Kotimaa kuten Koillismaa on täynnä maanlähheisiä kesähäppeninkejä, perinnepäevie ja hulvattommie kesäteattereita. Vaikka Koillismaan vähäluminen kesä on yllättänyt lämmöllään, ovat raikastavat sadekuurot vesittäneet myös monituisia hienoja tapahtumia. Taevalkoskella ollaan ainakin päällisinpuolin teatterielämysten suhteen kuivempia katoksen suojellessa jopa kahta suviteatteria. Oulun Möljällä lienee tämän suven naurettavimpia esityksie, sillä huippuessiintyjien kuorruttama maallemuuttajista kertova huppailu, antaa niin maan perusteellisen maanläheisen kuvauksen sinänsä traagisesta aiheesta. Elämänfilosofiaa ja räiskyvvää farssia samassa paketissa. Kyllä kannattaa kannattaa kotimaakunnan lähituotantoa myös hengenravinnon suhteen. Ja ”tappaahan” siellä tuttujakin niin estradilla kuin katsomoissa.
Etelä-Suomen syrjäkyliä reissatessa pani merkille, että maalimassa on monta ihmeellistä aasia. Terassikulttuuri on issoissa maalikylissä normaalia ajanvietettä, mutta Kuusamossa pietään vähintään joko hulluna tai juoppona joka keskellä kirkasta päevää istuisi kaljatuoppi kourassa torinkulmalla. Viijeltä saunaan ja kuuvelta putkaan mentaliteetti se on tiukasti iskostunut suomalaiseen suo, kuokka ja jussi -perinteeseen. Jotta raskaat työt ja raskaat huvit eli on sitten jotenkin hyväksyttävämpää kiskasta perkeleenmoisen työviikon kunniaksi kossupullo tai loman kunniaksi nollata v-mäisen työnjohtajan pärstäkertoimen muistikuvat korkojen kera. Kyllä se siitä lutviutuu..
Uutiskynnyksen ylittävvie Koilliskolkan juttuja ei etelän perspektiivissä paljon näkynyt, mitä nyt Loukusan vesihirviö nosti taas päätään ja uututtaan kiinnostavan Hossan kansallispuiston värikallion uusi töllöttelylava sai ansaitun huomion. Kuusamo on entuuvestaan monesta asiasta tunnettu ja hyvä että tapahtuu myös naapureissa ja eiku tuotteistammaan vaikka koko Koillismaa julmaan villieläinvesihirviöseikkailuun.
Apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne kettään tuli tutuksi kun meni minne meni niin tapaat varmasti kuusamolaisen, entisen kuusamolaisen tai jonkun joka tuntee jonkun kuusamolaisen tai ainakin luulee tuntevansa. Ja Kauppatorilla syötiin makoisia Kitkan Viisaita eli Lapin herkkuja Kuusamosta yhessä tuhansien vierasmaalaisten kanssa ja kovasti tuntuivat tykkäävän frittimuikuista valkosipulikastikkeella. Eli villiruualla on tulevaisuuden markkinat.
Isot kesätapahtumat loistavat nyt meillä poissaolollaan. Kuusamoon sopisi kuin nenä päähän lomarakennusmessut Tropiikin lähialueella, sillä se toisi työtä ja toimeentulloa kaikille rakentajille, sisustajille, sahoille ja kuljetuksiin sekä kauppaliikkeisiin että soittoruokaloihin. Pääteemana olisi Koillismaalainen hirsirakentaminen, sillä tunnettu tosiasiahan on että moni nykyaikainen rakentaja päätyy lopulta hirteen.