Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa tutkittavasta ilmiöstä uutta tietoa. Kun samanlaisilla aineistopohjilla ja menetelmillä tutkitaan tiettyä ilmiötä eri yhteyksissä, tietoa ja ymmärrys ilmiöstä lisääntyvät. Kasautuvan tiedon avulla ilmiöstä voidaan tehdä joitakin yleistyksiä. Näistä yleistyksistä, lainalaisuuksista, on puolestaan mahdollista vetää tiettyjä johtopäätöksiä, joita voidaan soveltaa laajemminkin kuin pelkästään tarkastelussa olleisiin tutkimuskohteisiin.
Kajaanin ammattikorkeakoulun matkailutieto-hankkeessa selvitetään samalla aineistopohjalla ja menetelmällä matkailun aluetaloudellisia vaikutuksia paikallistasolla Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tutkimukset ja niiden tulokset ovat siten keskenään vertailukelpoiset. Alustavasti tuloksista voidaan esittää muutamia lainalaisuuksia, joita myös tutkimuskirjallisuus tukee.
Ensiksi, matkailun aluetaloudelliset vaikutukset ovat absoluuttisesti suuret kaupunkikeskuksissa, mutta suhteellisesti matkailu on tärkeä elinkeino monille maaseutukunnille. Tämä koskee niin kokonaisvaikutuksia kuin yksittäisiä matkailutoimialoja. Esimerkiksi Oulussa matkailun aluetaloudelliset vaikutukset ovat absoluuttisesti lähes kaksinkertaiset Kuusamoon verrattuna. Suhteellisesti matkailuelinkeinon merkitys Kuusamon koko elinkeinoelämään on kuitenkin noin viidennes, kun se on Oulussa vain muutamia prosentteja.
Toiseksi, kaupungit ovat perinteisesti monipuolisia toimintojen keskuksia, joissa matkailu on usein vain yksi elinkeino muiden joukossa: kaupunkien aluekehityksen veturina on (tieto)teollisuus. Monissa maaseutukunnissa matkailun merkitys aluekehityksen veturina on merkittävä. Edelliseen viitaten kaupunkien näkökulmasta matkailu on monesti sekundaarinen aluekehityksen väline, kun se maaseudun vahvoissa matkailukunnissa on primaarinen aluekehityksen väline. Maaseutumaisissa kunnissa elinkeinopolitiikka pohjautuu nykyään pitkälti luonnon ja luonnonvarojen aineelliseen ja aineettomaan hyödyntämiseen. Viimeksi mainitusta on esimerkkinä matkailu.
Kolmanneksi, kaupungeissa ja maaseutukunnissa majoitus- ja ravitsemistoiminta sekä vähittäiskauppa hyötyvät suuresti matkailusta. Maaseudulla vahvoissa matkailukunnissa myös virkistys- ja ohjelmapalvelut ovat huomattavassa roolissa matkailun talousvaikutuksissa. Kaupungeissa matkailu perustuu liikematkailuun ja asiointiin, (kaupunki)kulttuuriin, tapahtumiin ja shoppailuun, jolloin perinteisten virkistys- ja ohjelmapalveluiden merkitys on vähäisempi.
Neljänneksi, kaupungeissa ja maaseutukunnissa toimialoittainen välitön matkailutulo/välitön matkailutyöllisyys-suhde on yllättävänkin samanlainen, vaikka toimialojen rakenne eroaa alueittain. Välitön matkailutulo/välitön matkailutyöllisyys-suhde vaihtelee kuitenkin toimialoittain niin, että se on pienempi henkilökohtaista palvelua vaativilla toimialoilla (esim. majoitus- ja ravitsemistoiminta) kuin itsepalvelutoimialoilla (esim. vähittäiskauppa).
Matkailu on ennen muuta alueellinen ilmiö ja paikkasidonnainen elinkeino. Kun tietämys ilmiöstä tutkimuksen kautta lisääntyy, tietoa on syytä soveltaa matkailun suunnittelussa ja kehittämisessä. Tutkimustulosten hyödyntäminen käytännön kehittämistyössä edellyttää tiedon sisäistämistä, jalostamista ja soveltamista. Se, kuinka tässä onnistutaan, on aina yksilösidonnaista.