Matkailu on luonteeltaan dynaaminen ilmiö. Muutos koskee niin tarjontaa, yritystoimintaa, kuin kysyntää, matkailijoita. Matkailussa tarjonnan on vastattava kysyntään, mutta myös tarjonnalla voidaan luoda uutta kysyntää. Matkailutarjonta ja -kysyntä kohtaavat tietyssä ajassa ja tilassa, matkailukeskuksessa. Tämän kohtaamisen seurauksena syntyy matkailun alueellisia vaikutuksia, muun muassa myönteisiä talousvaikutuksia.
Matkailukeskusten dynamiikkaa on tutkittu jo pitkään, sillä varhaisimmat tutkimukset julkaistiin 1930-luvulla. Perusta keskusten muutosprosessia käsitteleville malleille luotiin 1970-luvun alkupuolella. Kansainvälisesti tunnetuimman ja siteeratuimman matkailukeskusten kehitysprosessia kuvaavan elinkaarimallin julkaisi Richard Butler vuonna 1980.
Elinkaarimallin mukaan kehityksen alkuvaiheessa alueella ei ilmene matkailua. Mikäli kohteessa on elinkeinotoimintaa, se on maa-, metsä- ja/tai kalataloutta. Alueella ei ole siis matkailijoita. Kehitysprosessin edetessä kohde alkaa vähitellen kiinnostaa matkailijoita. Tässä vaiheessa matkailijoiden määrä on vähäinen, he ovat omatoimisia ja järjestävät matkansa itse. Vetovoima nojaa alueen luontoon ja paikalliseen kulttuuriin. Matkailijat käyttävät paikallista palveluvarustusta, sillä alueella ei ole vielä varsinaisia matkailupalveluita.
Seuraavissa vaiheissa matkailijoiden määrä kasvaa voimakkaasti. Alueelle rakennetaan pelkästään matkailijoille tarkoitettuja palveluita. Vähitellen matkailu kansainvälistyy niin kysynnän kuin tarjonnan suhteen. Kaikkinensa alueen ulkopuolisen yritystoiminnan rooli kasvaa. Osa alkuperäisistä vetovoimatekijöistä korvataan rakennetuilla, keinotekoisilla vetovoimatekijöillä. Matkailijamäärät ovat mittavat, samoin matkailupalvelut. Kohdealueelle koituvat matkailun myönteiset ja kielteiset vaikutukset ovat selvästi havaittavissa.
Matkailukeskuksen tarjonta ja kysyntä siis muuttuvat ajan myötä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kussakin elinkaaren vaiheessa alueella vierailee hieman erilainen matkailijatyyppi. Tämä luo haasteita kohteen palveluvarustukselle ja sen kehittämiselle.
Kehityskaaren alkuvaiheissa matkailijat eivät juuri kaipaa (matkailu)palveluita. He ovat tulleet alueelle sen vuoksi, että kohde on mahdollisimman vähän ”turistimainen”. Heitä vetää kohdealueelle aitous ja alkuperäisyys. Elinkeinotoiminnan näkökulmasta tälle matkailijatyypille riittää usein paikallinen, pienimittakaavainen, kohtuullinen palveluvarustus.
Myöhemmissä vaiheissa kohdealueella vierailevat matkailijat kaipaavat, jopa vaativat, samanlaista palveluvarustusta kuin heillä on lähtöalueella. Heitä vetää kohdealueelle osaltaan (matkailu)palvelut. Elinkeinotoiminnan näkökulmasta tällainen matkailijatyyppi mahdollistaa monipuolisen palveluvarustuksen kehittämisen.
Esitetyt matkailijatyypit ovat ääripäitä ja pelkistyksiä alueella vierailevista eri elinkaarivaiheen matkailijoista. Tänä päivänä matkailijat ovat usein sellaisia, että he haluavat sekä nauttia (matkailu)palveluista että kokea aitoutta ja alkuperäisyyttä. Tämän mahdollistaa matkailukeskuksen ja ympäröivän alueen monipuolinen matkailutarjonta ja yhteistyö. Monipuolisuudella ja erilaisuudella pystytään vastaamaan matkailijoiden alati muuttuviin tarpeisiin.