Hässäkkä alkoi ensimmäisen yön muistoista. Ruuti oli sanonut, että sille oli jäänyt puremasta ässä - vika. Vanha rouva oli puolustautunut sanomalla, että se oli vain osoittanut kaapin paikkaa. Ruuti oli sanonut, ettei kylästelyssä ollut mitään erityistä kaapin paikkaa. Ja että kaapin paikalla on merkitystä vain Anterolle, joka oli tullut sieltä ulos juuri noihin aikoihin. Sitten vanha rouva oli viitannut sosiaaliseen hierarkiaan, joka on meille tuttua jo apina-ajoista. Esim. sukiminen antaa etuja ja valtaa perheessä sekä vakauttaa lauman elämää. Ruuti oli penseänä sanonut, että se on nokkimisjärjestys. Ja että se on rumaa ja epäreilu traditio. Sitten Ruuti oli tavoistaan poiketen irvistänyt ja sanonut, että vanha rouva on ylipainoinen oranki. Se oli liikaa vanhalle rouvalle.
Vanha rouva ”lähti nostelemaan”. Se käveli sisään ensimmäisestä vastaan tulevasta ovesta. Se oli ylellinen alkoholiliike. Oltiin Frankfurtin kansainvälisellä lentokentällä, odottelemassa pian lähtevää Malesian konetta. Vanha rouva näki pölyttömällä lasihyllyllä saksan ystävänsä lempijuoman, Schwarzälderin Kirchwasserin. Se unohti pahan tuulensa ja osti iloisena hyvillä muistoilla varustetun juoman. Sitten se istui mukavasti lähimmälle penkille ja päätti ottaa vähän rohkaisua pitkälle lennolle. Olo parani entisestään. Ikävien muistojen ohella hiipui pian muistikin. Silmän pilke sammui ja vanha rouva nukahti.
Unessa elettiin vanhaa saamelaisaikaa. Kauan, kauan sitten kun eläimetkin osasivat vielä puhua. Koira oli juuri lähtenyt susilaumasta ja aikoi saamelaiselle rengiksi. Saamelainen järjesteli sinisiä värejä. Sen mielestä sinivioletti on kylmempi kuin punavioletti. Koboltti on kylmin. Turkoosissa on vihreää, se on kobolttia lämpöisempi. Preussi on lämpimin. Vanhaa rouvaa ahistaa, se ei osaa päättää onko punaisella taitettu sininen lämpöisempi kuin turkoosilla sekoitettu sininen. Sitten saamenkieli vaihtuu hullunkuriseen suomen kieleen. Se on viroa. Vanha rouva kuulee selvästi: ”Vana prouva on purjus!” Sitten se herää omaan huutoonsa ja säntää lähtöportille. Malesian kone oli juuri lähtenyt. Ruuti sen mukana. Seuraava kone Malesiaan lähtisi 17 tunnin kuluttua.
Kirchwasser oli jäänyt virolaisten viereen penkille, joten sinne ei enää kannattanut mennä murehtimaan uutta tilannetta. Vanha rouva tunsi tyhjää oloa ja yksinäisyyttä, kunnes muisti runoilijan. Se oli kerran myöhästynyt Amerikan lennolta juuri Frankfurtin kentällä ja jäänyt yöksi tänne ja kaikki oli lopulta mennyt hyvin. Vanha rouva piristyi ja lähti etsimään kansanomaista oluttupaa. Myöhemmin illalla se löysi rauhallisen nurkan perimmäisestä baarista. Kun elämä ympärillä hiljeni, tilaan alkoi ilmestyä hiiriä. Vanha rouva valpastui ja nappasi muutaman hengiltä, mutta tilalle tuli uusia. Se vaihtoi rauhallisempaan paikkaan nukkumaan.
Aamu alkoi hiljalleen vahvistuvista kengän kopinoista ja kaukaa tulevien ja ohimenevien figuurien ilmestymisestä horisonttiin. Lopulta kopina kasvoi ja oli parasta painua aamukahville ja lähtöportille. Siellä vanha rouva oli ensimmäisten joukossa. Frankfurtin aamunkajo lähtöportilla oli lämpimien sinisten sävyttämä. ”Arktinen aamu Posiolla on ihan erilainen”, ajatteli vanha rouva ja käänsi kasvonsa kesäaikaan.