Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Toivottavasti kotikutoisuus, ripisteleminen ja näköalattomuus eivät asetu Kuusamon uuteen historiakeskukseen. Tuskastuttaa ajatella, että keskimäärin kerran pitäjän historiassa toteutuva keskus tehtäisiin vaatimattomasti näinä tekniikan aikoina. Rahat pöytään, kerrankin.
15-vuotias Anita Komulainen ideoi pyynnöstä Kalevalan päivän Koillissanomissa millaisen historiakeskuksen hän haluaisi. Hän haluaisi hypätä katsomaan miten täällä elettiin eri vuosikymmeninä. Virtuaalimatka olisi siisti, sanoi Anita.
Niin kyllä olisi. Sillä matkalla saattaisi tulla vastaan Marin Kukuramaalle matkalla oleva Levontee tai voisi nähdä Kuusamon evakosta palaavien silmin. Mahtavaa, jos voisi juoksennella Kuusamossa eri vuosikymmeninä siinä missä Tylypahkassa tai Simcityssä pienoismallin tuijottamisen sijaan. Ajatella millaisia kamera-ajoja Kuusamon vanhan keskustan pienoismallista saisi aikaiseksi.
Kuusamolla on historia, josta dramatiikkaa ei puutu. Käytettävissä on kirjallista ja kuvallista perintöä, paljon tarinoita, uhkasta nostetun pitäjän ilmapiiri ja erikoisuuksia koskisodasta kultakuumeeseen. Kuusamon tarina on kertomisen arvoinen ja ansaitsee kokonsa kertomistavan. Tekniikkaa on mistä ottaa.
Suomessa on kai sata sellaista historiakeskusta, joissa valokuvien vieressä olevat liian pitkät tekstit jäävät lukematta, esinekokoelmat samanlaisia läpi maan ja joissa paikkakunnan ominaispiirteet eivät nouse esille hyvällä tahdollakaan. Keskuksia vaivaa se, että niissä yritetään kertoa kaikki ja unohdutaan toistamaan suomalaisen yhteiskunnan kehityshistoriaa, kun pitäisi kertoa niitä paikallisia juttuja, joista ei muualla kerrota.
Toivottavasti sekä keskuksen käsikirjoittamiseen ja tekniseen toteuttamiseen otetaan tekijöiksi ammattilaisia. Vaikka ajatus kansalaisopiston opintopiirien perustamisesta tarinoiden keräämistä varten on hyvä, sen täytyy olla vain pieni osa keskuksen sisällön tuotannosta.
Näitä 15-vuotiaita kannattaa nyt kuunnella. He ovat nimenomaan niitä, joille historiakeskus tehdään. Enkä usko, että yksikään 40-80-vuotiaskaan pahastuu mahdollisuudesta painaa nappia ja katsoa menneisyyteen.
Historiakeskuksen sisällössä vähemmän on enemmän, mutta sisällön suunnittelemiseen ja tekniseen toteuttamiseen satsaamisessa enemmän ei ole edes tarpeeksi.
Riina Puurunen