Me olemme olleet niin huolissamme lasten, nuorten ja jopa aikuisten kirjoitustaidosta. Ensin sen meinasi tuhota kirjapainotaito, sittemmin kirjoituskone teki kaunokirjoituksesta tarpeetonta. Tietokone lisäsi internetteinen tuskaa ja viimeisen kuoliniskun antoi tekstiviesti ja some. Sanasto köyhtyy ja englannisoituu. Pisin teksti, mitä osataan kirjoittaa käsittää 150 merkkiä.
Onneksi on Taivalkosken Päätalo-instituutin Napero-Finlandia -kirjoituskilpailu.
Satukilpailuun osallistui tänä vuonna yli 2 500 kirjoitusta. Satujen kirjoittajia olivat alakoulujen 1-6 -luokkalaiset, juuri he, joiden kirjoitustaidosta on oltu huolissaan.
Mielikuvitus, eläytyminen, lukeminen ja kirjoittaminen ovat lapsille keinoja hahmottaa maailmaa. Oululaisen Kiona Teyen satu Kirjeitä Auringolta on loistava, kypsä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Nuori osaa havainnoida sen, mikä helposti jää huomaamatta. Kirjoituksen yksinäisyyden, ystävyyden ja erilaisuuden tunne on tuotu esille hienovaraisesti, jopa surumielisesti. Sadun siitä tekee onnellinen loppu.
Miksi sitten olemme huolissamme. Siksi, ettei kirjoitustaito enää vastaa sitä käsitystä, mikä meillä vanhemmilla on siitä. Vähän samaa kuin musiikissa. Nuorisomusiikki on aina sietämätöntä räminää, vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen.
Moni seikkailee vaivattomasti sähköisen median maailmassa. Esiintyminen ja omien mielipiteiden esittäminen on luonnollista. Se ei vain tapahdu pönötystilanteessa, vaan rennossa video tai some-maailmassa.
Aiheet ovat nuorille tuttuja ja jopa vaikeita asioita otetaan esille. Kilpailun tuomariston kommenttien mukaan nytkin sadut käsittelivät kuolemaa, jopa itsemurhia, laajoja tuhoja, toisaalta myös rakastumista ja suurta iloa. Yksinäisyys tuli esille kaikissa kilpilun sarjoissa.
Lasten kirjoittamat sadut ovatkin meille portti toiseen maailmaan. Maailmaan, missä käsitellään niitä teemoja, jotka nuorille ovat tärkeitä. Päätalo-instituutin satuarkisto tarjoaa tutkijoille lähes ehtymättömän tutkimuskohteen. Arkistossa on jo kymmeniätuhansia satuja, jotka kertovat miten lapset ovat kokeneet elämän eri aikoina.
Nyt esille noussut yksinäisyys on vakava asia, se tulisikin meidän huomioida ja se on se, mistä meidän nyt tulee olla huolissamme. Signaali yksinäisyydestä satujen aiheena voi olla heikko, mutta se on kuultavissa. Aika näyttää onko ensi vuonna, tai myöhemmin, aiheena vaikkapa ilmastonmuutos. Olisi hyvä tehdä jotain, ettei satujen aiheet muutu tulevina vuosina yhä synkemmiksi.