Viikonvaihde: Ko­rouo­man pio­nee­rin mat­kas­sa Rus­keal­la vir­ral­la

Menot: Nappaa tästä vinkit Koil­lis­maan me­noi­hin

Toimittajalta: Oman alan va­lit­se­mi­nen voi olla ta­sa­pai­not­te­lua in­to­hi­mon ja käy­tän­nön vä­lil­lä.

Mainos: Koillissanomat Digi talvitarjouksena 5 kk nyt vain 38,70 €! Tilaa tästä

”Meidän poika se on” – "Eppu" kuuluu Mes­kus­ten per­hee­seen

Maarit ja Pauli Meskus auttavat Ebraham Ghambart Fetziä esimerkiksi opinnoissa. ”Eppu” käy tällä hetkellä aikuisten peruskoulua. Tulevaisuuden haaveena Epulla on päästä opiskelemaan automekaanikoksi tai putkiasentajaksi. Kuvassa myös Meskusten sukulaistyttö Janette Kujala. Tukuperheeksi sopii kunhan elämäntilanne sallii hetken antamisen toiselle.
Maarit ja Pauli Meskus auttavat Ebraham Ghambart Fetziä esimerkiksi opinnoissa. ”Eppu” käy tällä hetkellä aikuisten peruskoulua. Tulevaisuuden haaveena Epulla on päästä opiskelemaan automekaanikoksi tai putkiasentajaksi. Kuvassa myös Meskusten sukulaistyttö Janette Kujala.
Maarit ja Pauli Meskus auttavat Ebraham Ghambart Fetziä esimerkiksi opinnoissa. ”Eppu” käy tällä hetkellä aikuisten peruskoulua. Tulevaisuuden haaveena Epulla on päästä opiskelemaan automekaanikoksi tai putkiasentajaksi. Kuvassa myös Meskusten sukulaistyttö Janette Kujala.
Kuva: Terhi Marjakangas

“Eppu” nappaa ohimenevän Janette Kujalan syliinsä. Eppu ja Janette lukevat koulukirjaa yhdessä. Touhu näyttää ihan tavallisen perheen sisarusten touhulta. Tosiasiassa he ovat tunteneet vasta noin puolen vuoden ajan, kun kuusamolainen Meskuksen perhe on ollut tukiperheenä Epulle eli Ebraham Ghambart Fetzille. Janette Kujala on puolestaan Maarit ja Pauli Meskuksen sukulaistyttö.

Tukiperheen ja Iranista kotoisin olevan Ebrahamin suhde muodostui nopeasti läheiseksi.

– Hän kysyi jo toisella tapaamiskerralla, että saako kutsua meitä isäksi ja äidiksi, Maarit Meskus kertoo.

– Minusta se ei ole paha asia. Ei minun oma äitini siitä pahastu. Hänestä on hyvä, että en ole nyt yksinäinen Suomessa, kaksi vuotta sitten Suomeen turvapaikanhakijana Suomeen tullut Ebraham kertoo.

Tukiperhe on sosiaalitoimen kevyt tukimuoto. Lapsi tai nuori voi tarvita tukiperhettä tai -henkilöä hyvin erilaisista syistä. Esimerkiksi Epun tapauksessa on kyse arjen asioiden hoitamisen kanssa tukemisesta ja auttamisesta kulttuurillisten kompastuskivien yli.

Useimmiten tukiperhettä tarvitaan vanhempien jaksamisen tueksi.

– Perheiden tilanteet ovat kovin erilaisia. Joitakin perheitä voi auttaa, että tukihenkilö harrastaa lapsen kanssa jotain. Toista taas voi auttaa se, että vanhempi saa keskustelukaverin. Joitakin auttaa tukiperhe, että saa yön yli kestävää hengähdyaikaa. Tärkeintä on kuitenkin läsnäolo ja yhteiset jaetut hetket, kertoo Kuusamon kaupungin perhetyöntekijä Riikka Vääräniemi.

Tukiperhesopimusta tehdessä määritellään tuen tarpeen määrä. Esimerkiksi Eppu ja Meskuksen perhe tapaavat jopa nelisen kertaa viikossa.

Neuvomassa pankki- ja kauppa-asioissa, apuna aikuisten peruskoulun kotiläksyjen teossa ja auttamassa kulkemisten kanssa. Maarit ja Pauli Meskus ovat tukiperheenä auttamassa Eppua monenlaisten käytännön asioiden kanssa.

Eppu myös kulkee isän mukana metsästysreissuilla ja kalastamassa, tekee halkoja ja leipoo äidin kanssa.

– Seuraava suurempi projekti on ajokortti. Ensi keväänä aletaan ottaa selville, miten se onnistuu, Maarit Meskus valottaa.

Myös metsästyskortti siintää haaveissa, kunhan Epun kielitaito kohenee sen verran, että luvan hakeminen on realistista.

Tässä tukiperhesuhteessa korostuu erityisesti keskustelun merkitys. Pöydän ääressä käydään joskus intensiivisiäkin keskusteluita. Monesti kimmokkeen ajatustenvaihdolle antavat erilaiset kulttuurit ja käsitykset.

– Ei meillä ole mitään riitoja ollut, mutta keskusteluita siitä, että miksi asiat tehdään tietyllä tavalla. Tässä pitää samalla opiskella omaa historiaa ja uskontoa päässä. Ne eivät ole itsestään selviä asioita, kun niitä joutuu toiselle selvittämään, Pauli Meskus kertoo.

Keskusteluita syntyy monesti siitäkin, että miksi tutustuminen suomalaisiin on välillä hankalaa. Meskukset ovat joutuneet selvittämään Epulle esimerkiksi sen, että suomalaisilla on omanlainen tapansa tutustua ihmisiin ja pitää sosiaalisia suhteita yllä.

– Iranissa voit halata kaveria. Täällä se ei oikein ole onnistu, Eppu ihmettelee.

– Eppu on kova halaamaan, mutta siitä meillä oli keskusteluita, että Suomessa ei juuri näytetä tunteita sillä tavalla, Maarit Meskus huomauttaa.

Meskukset ovat toimineet tukiperheenä lapsille ja nuorille jo kymmenen vuoden ajan, mutta kävivät sijaisvanhemmille tarkoitetun koulutuksen vasta vuosi sitten.Tukiperheenä voi toimia ilman koulutustakin, ja Meskukset kokivat jo saaneensa käytännössä opit asiaan niin tukiperheenä toimiessaan kuin omia lapsiaan kasvattaessaan.

Mitä koulutus sitten antoi Meskuksille?

– Koulutus antoi verkostot. Nyt tietää, että mihin voi missäkin tilanteessa ottaa yhteyttä, Maarit Meskus kertoo.

Meskukset painottavat sitä, että vaikka tukiperheelle tai -henkilölle ei ole erityisiä vaatimuksia, pitää ihmisen olla valmis antamaan ajastaan siivu nuorelle tai lapselle, olemaan läsnä hänen elämässään.

Epulle on suuri merkitys sillä, että hän saa kuulua perheeseen Suomessa. Tukiperhesuhteella on suuri merkitys myös Meskuksen perheelle.

– Tällainen poika tuo iloa ja väriä elämään, Maarit Meskus kertoo.

– Ihan kuten omatkin lapset, mutta elämä saattaa olla välillä vähän räväkämpääkin, kun väärinkäsityksiä saattaa syntyä kulttuurillisista syistä, Pauli Meskus naurahtaa.

Meskukset ja Eppu ovat tehneet tällä erää vuoden tukiperhesopimuksen. Vaikka kirjallinen sopimus joskus päättyy, säilyy suhde Epun, kuten muidenkin perheen tukilasten kanssa.

– Meidän poika se on sittenkin, Maarit Meskus hymyilee.

”Tällainen poika tuo iloa ja väriä elämään.