Keväällä kävin palvelukodissa tervehtimässä vanhusta. Vanhus oli muistoissaan syntymäkodissaan, sanoi jonkin sanan kotiseudustaan. Lähtiessäni kosketin kevyesti kättä. Toivotin vointi parempaa tulevaisuudessakin. Tätä kädelle kosketusta vanhus pelästyi. Sanoi kuuluvasti mielipiteensä. Minä hämmästyin miksi näin. Minä en ollut enkä ole uhka vanhuksille enkä kenelläkään, soittaja sanoi.
Voisitteko ystävällisesti te, jotka kärsitte nuorison aiheuttamasta melusta, ostaa korvatulpat? Eikö kunnan puolesta voitaisi järjestää paikka, jossa nuoriso saisi revitellä rauhassa? Nuoruus on vain hetken aika ihmiselämän ketjussa. Aivan samoin kissojen juoksuaika ja koiran haukunta. Eikö voitaisi olla tyytyväisiä, kun aseet eivät pauku ja saamme elää rauhassa? Kyllä ne nuorten äänet loppuu, kun lapsenteko loppuu. Tämmöisiä miettii Se yksi evakkolapsi.
Samaa olen miettinyt, että kuinka usein markettien ostoskorit ja -kärryt pestään. Tulin lomalle Kuusamoon ja Prismassa yritin hakea puhdasta ostoskoria. Sellaista ei löytynyt. Palkatkaahan nuoria kesätyöntekijöitä, heille varmaan työ kelpaisi.
Taivalkosken Hiihtokeskuksen tien eli Mäkitien kevyenliikenteenväylä on jäänyt puhdistamatta hiekasta ja metsäroskista. Ihmiset ajavat polkupyörillään mieluummin Mäkitietä kuin sottaista väylää. Eikös se kunnossapito ole osa meidän kaikkien yhteistä viihtyisyyttä? Tämä olisi pitänyt ymmärtää Mäkitien kohdalla jo menneen kevään aikana!
Mustosenvaarassa käy hillasuolla tunteet kuumana. Olin tyttöjen kanssa hillassa, kun vanhempi pariskunta alkoi meitä haukkumaan ja ajamaan pois suolta. On se kumma, kun ollaan kateellisia hilloista. Kyllä niitä kaikille riittää. Hävetkää. Jokamiehen oikeudella tulemme toistekin.