Meille soi­tet­tiin: "Vie­lä­kö pitänee paik­kaan­sa vanha sa­nan­par­si, että kes­ken­eräis­tä työtä ei saisi näyttää hul­luil­le eikä liian vii­sail­le?"

Meille soitettiin

OSALLISTU NETIN KAUTTA

lukijat.koillissanomat.fi/laheta

SÄHKÖPOSTILLA

toimitus@koillissanomat.fi

SOITA 08 8600 620

Hieno kirjoitus Ari Tirkkonen. Vastuullinen viestintä kantaa loppujen lopuksi pidemmälle kuin rumppimainen populismi.

Vieläkö pitänee paikkaansa vanha sananparsi, että keskeneräistä työtä ei saisi näyttää hulluille eikä liian viisaille.

Meillä oli 50-luvulla valtion palvelupaikka ja Posti. Tartuntariski oli siis suuri kun porukkaa kävi paljon. Kukaan meillä ei kuitenkaan sairastunut. Vanha emäntä teki sellaisen, että pyyhekumin kokoinen pala kamferia laitettiin flanellipussiin, joka kiinnitettiin hakaneulalla paidankaulukseen leuan alle. Siitä ne höyryt nousivat, soitteli Mauri Sarviaho muistellen vanhaa keinoa välttää tautien tarttuminen.

Kuusamon kaupunki ei julkista kaikkia avoimia työpaikkoja te-toimiston sivuilla.  Miksi ei? Onko ne jo varattuja tietyille henkilöille? Kunnallisvaalitkin tulossa. Kuka vastaa aiheesta?

Etelä-Kuusamossa huomattiin talossa, että siellä on käynyt joku ja kissanruokaa on levitetty kaikki pärekorit ja kaikki paikat täyteen. Olin kattonut peittojen alta, ennen kuin menin kaheksi viikoksi pois, ei ollut mitään. Siellä oli isot kasat kissanruokaa, ei hiirenpaskoja. Katoin myöhemmin, niitä ilmaantui paljon enempi, petivaatteissa, ei hiirenpaskoja, kissanruokia. Kaapissa kuivaa kissanruokaa, yhdessä sotkettu purkkiruokaa. Tämmöistä oli tapahtunut. Tänään laitoin kenkiä jalkaan, ne oli käytävällä, ovet lukossa. Olivat lämpimässä, tänään laitoin jalkaan, kissanruokaa kengässä.