Turha toitottaa, että suomalaiset olisivat huonoja small talkissa.
Väitän, että härmäläiset ovat jopa eteviä tuttavallisessa jutustelussa.
Tai siltä se ainakin tuntuu, kun itsellä on kiire ja asiakas sekä kaupan kassa käyvät läpi kesän lavatanssikokemukset, hillasaaliit ja säätilat.
Jotenkin tuntuu, että small talk hallitaan, mutta juuri silloin kuin sitä itse ei toivoisi harrastettavan.
Joko on loma pidetty? Miten on löytynyt hillaa? Entä mustikoita, joko ne ovat kypsyneet? Monetko kesätanssit olet kolunnut läpi? Onko ollut tukalaa helteellä?
Loputon määrä tuttavallisia kysymyksiä, joihin vastataan kohteliaasti. Edes amerikkalaiset eivät osaa kysyä noin monta asiaa samalta keskustelukumppanilta – mutta suomalainenpa osaa.
Ja kun noihin jokaiseen kysymykseen esitetään sama vastakysymys, soppa on valmis. Small talkista tuli big talk, eikä jono kaupassa vedä.
Suomalaisen tuttavallinen jutustelu vaihtuu keskusteluun, jonka kuulee kaikki kaupan asiakkaat.
Suomalaisten ykkösaihe small talkissa on tietenkin säätila.
Säätä puidaan vuodenajasta riippumatta. Milloin on ollut tukalan kuumaa, toisinaan sateista ja kesä on ollut ukkosia täynnä.
Kaupan tiloissa puidaan myös lasten kuulumiset. Milla on päässyt juuri ripiltä ja Matias aloittaa syksyllä ammattikorkeakoulussa. Samalla taivastellaan, miten aika on rientänyt ja vuodet ovat vierineet ohitse sellaisella vauhdilla, että perässä ei ole tahtonut pysyä.
Menneiden aikojen taivastelun lisäksi small talkissa kerrotaan tulevista ajoista.
Siitä, mitä tehdään lomalla tai tulevana viikonloppuna.
Ihmisten syksyn suunnitelmat alkavat olla jo selvät – moni odottaa jo ruska-aikaa. Talveksi on jo varattu etelän matka, josta kerrotaan innostuneesti kassalla. Viikon reissu helmikuussa – Kanariansaarille tietenkin.
Suomalainen ei ole juro. Härmäinen puhuu siinä missä muidenkin maiden kansalaiset.
Pitää vain olla sopiva aihe ja juttukaveri, niin härmäläisestä kuoriutuu varsinainen moottoriturpa.