Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Tulin kaksi viikkoa sitten äidiksi, ainakin melkein. Vastuuta joka tapauksessa riittää melkein samaan tapaan kuin vanhemmilla, samoin ruokkimista, ulkoilemista, jälkien siivoamista, puhtaanapitoa ja jopa säännöllisiä hammashoitoja. Rokotuksistakin pitää huolehtia.
Melkein äitiyteeni kuuluu luonnollisesti myös hoidon järjestäminen silloin, kun vanhempi on iltavuorossa tai ylitöissä. Onneksi oma melkein lapseni on monien varsinaisten lasten tapaan niin hurmaava, että uskon siitä vapaaehtoisesti huolehtivia ilmaantuvan jonoksi asti.
Melkein lastani voi verrata oikeaan lapseen myös siksi, että se herättää minussa samoja tunteita, joita uskon monien vanhempien tuntevan. Kun pienokaiseni talutettiin kädestä pitäen keskelle uutta kaveriporukkaa viikko sitten lauantaina, en voinut olla huolehtimatta hänen puolestaan. Miten lie raukka pärjää ja saako kavereita? Tuleeko tappelu?
Onneksi kaikki meni suhteellisen hyvin. Yökylään en sentään heti ensimmäisenä iltana päästänyt, mutta viimeisen viikon ajan melkein lapseni on majaillut yötä päivää ystäviensä seurassa.
Seuraavaksi edessä on uusiin ihmisiin tutustumista. Suunnitelmanani on jättää melkein lapseni vastaisuudessa toisten hoiviin ainakin maanantaisin ja keskiviikkoisin. Minulla on kova luotto hoitopaikan valitsemiin hoitotäteihin, enkä usko suojattinikaan olevan erostamme ihmeissään.
Sitä paitsi, täytyyhän melkein äidinkin päästä harrastamaan.
Melkein äitiyteni ja varsinaisen äitiyden suurin ero liittyy äidin ja lapsen väliseen suhteeseen. Toki minunkin on opetettava ja kasvatettava melkein lastani, huolehdittava hänen käytöstapojensa moitteettomuudesta, mutta kasvatusvastuu on silti eri luokkaa kuin aitojen jälkeläisten kanssa. Heidän kohdallaan vanhempien työsarka on vielä sitovampi ja merkittävämpi, eikä sitä voi rahalla purkaa.
Melkein lapseni kanssa tilanne on toinen. Itse asiassa minulla on kokemusta siitä, kuinka melkein lapsen ylläpito muuttuu taloudellisesti niin mahdottomaksi, että ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää melkein lapsen myyminen.
Tänä päivänä voin iloksi kertoa tulojeni ja menojeni suhteen olevan jälleen balanssissa. Niin balanssissa, että pystyn taas omistamaan lähestulkoon lapsen, toisin sanoen oman hevosen.
Suvi Peltola