Kuntaliitokseen me ei lähdetä. Mutta naapurikuntien kanssa tehdään oikein hyvää yhteistyötä. Tämä on vakiovastauksia, kun kuntaliitoskeskustelua käydään ihan missä päin Suomea tahansa.
Oma kotikunta on valtuusto, vaakuna, kyltti valtatien varressa ja sopukka sydämessa. Entä muuta? Siitä ei nykyään tahdo saada selvää.
Tarkemmin kun katsoo, niin kuntapäättäjien yhteistyöpuheille on todella katetta. Kunnista on tullut palveluntuottajina varsinaisia himmeleitä, jotka verkottuvat keskenään monimutkaisella tavalla.
Koillismaan kunnat, niin kuin kaikki kunnat, kuuluvat sairaanhoitopiiriin. Sairaanhoitopiiri laskuttaa erikoissairaanhoidosta ja kunnat maksavat. Kulut nousevat, koska tarve kasvaa ja hoidot kallistuvat. Kunnat huutavat valtiota apuun.
Kunnilla voi olla jopa kymmenkunta yhteistä palveluyksikköä toisten kuntien kanssa. Esimerkkejä Koillismaalta: ammatillinen koulutus, jätehuolto, maatalouslomitus, velkaneuvonta, elinkeinoyhtiö, pelastuslaitos, tietohallinto, ympäristöterveys, maakuntaliitto. Tulikohan kaikki mainittua? Kaikki tämä tehdään hieman erilaisilla kokoonpanoilla.
Tuhannen euron kysymys kuuluu, onko tälläinen himmelikuntamalli tarkoituksenmukainen. Tärkeintä ihmisille lienee palvelujen saatavuus. Jos palveluja alettaisiin nyt tarjota puhtaalta pöydältä ilman tietoa menneestä, niin päädyttäisiinkö nykyisen kaltaiseen järjestelmään?
Jos himmelikunnat rutistellaan yhteen maantieteellisesti valtaviksi peruskunniksi, niin miten käy palvelujen? Paranevatko ne vai lisääntyykö byrokratia entisestään? Himmelikuntaa katsoessa ei tarvitse ihmetellä, että kuntaliitoskeskustelujen kulku jää useimmilta kansalaisilta hämäräksi.
Nyt on ehdotettu, että koko sosiaali- ja terveydenhuolto vietäisiin maakuntatasolle. Jos päätökset tehdään maakuntatasolla, jää reuna-alueille sama pelko kuin kuntaliitoksissa: terveyspalvelut karkaavat suuriin keskuksiin.
Katse kannattaa ehkä kääntää erilaisten mallien hahmottelusta perusasioihin ja tulevaisuuteen. Paljonko kuntaan syntyy lapsia? Mikä on huoltosuhde tulevaisuudessa eli kuinka paljon työllisiä on suhteessa eläkeläisiin ja lapsiin? Mikä on kunnan taloudellinen tilanne?
Pyörittipä tilannetta miten päin vaan, niin aina lopulta jää käteen kysymys hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta.
Petri Karjalainen