Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Tämän tekstin päähenkilö on Meeri. Hänen tarinansa on alun perin kirjoittanut Ylivieskan seurakunnan kirkkoherra Timo Määttä, mutta muokkaan sitä koillismaalaiseen ympäristöön sopivaksi.
Näin tarinan aluksi Meeri menee ostoksille. Kierreltyään koko aamun kaupoissa hänelle tulee nälkä, jota Meeri suuntaa selättämään läheiseen lounasravintolaan.
Lounaaksi on tarjolla keittoa. Meeri kauhoo sitä lautaselle, suorittaa maksun ja kantaa keittokulhonsa vapaana olevaan pöytään. Hän ehtii asetella lautasliinan syliinsä ennen kuin huomaa unohtaneensa lusikan. Meeri nousee ja kipaisee sopivan ruokailuvälineen lounaslinjaston päässä sijaitsevasta ruokailuvälinekorista.
Kääntyessään takaisin pöytäänsä päin hän ei saata uskoa silmiään. Siellä istuu tummaihoinen mies syömässä hänen keittoaan! Toki Meeri tiesi kaupunkiin tulleen viime aikoina paljon turvapaikanhakijoita ja myös sen, että monet heistä elävät niukkaa elämää. Eivät he silti hänen keittoaan saa syödä!
Päällimmäisen raivon väistyttyä Meeri pysähtyy miettimään. Jospa kyseessä onkin piilokamera? Siinä tapauksessa hän ei halua nolata itseään. Meeri ottaa kasvoilleen asiallisen ilmeen, istuutuu tummaihoista miestä vastapäätä ja kurottaa kättään yltääkseen lusikoimaan miehen kanssa samasta keittokulhosta.
Meeri ei sano mitään, eikä liioin mies. Hän vain hymyilee ystävällisesti ja työntää keittokulhoa keskemmälle pöytää.
Kulho tyhjenee hiljaisuuden vallitessa. Sitten tummaihoinen mies hakee lounaslinjastosta kaksi kuppia kahvia, toisen Meerille ja toisen itselleen. Kahvin jälkeen mies lähtee.
Myös Meeri hörppää sumppinsa ja kumartuu keräämään ostoskassejaan pöydän jalan vierestä. Hetkeksi laantunut ärtymys palaa entistä voimakkaampana hänen tajutessaan, että kassit ovat poissa. Keiton omimisen lisäksi mies varasti hänen tavaransa!
Juuri kun raivosta punainen Meeri on aikeissa marssia tekemään valitusta lounasravintolan kassaneidille, hän sattuu katsomaan taakseen. Siellä, muutaman metrin päässä olevassa pöydässä, odottaa täysinäinen keittokulho. Pöydän juuressa on kasa ostoskasseja.
Samalla sekunnilla Meeri ymmärtää, mitä on tapahtunut. Se nolottaa vietävästi, mutta hän tuntee myös tyytyväisyyttä. Nyt kun hän on hoksannut kantavansa sisällään ennakkoluuloja, hän voi tietoisesti alkaa taistella niitä vastaan.
Suvi Peltola