Alakerta |
Viime viikonloppuna eräässä ravintolassa Pohjois-Savon perukoilla näkyi paljon tuttuja naamoja. Sellaisia, jotka bongaa väkijoukosta väkisin, oli sitten ollut poissa viikon tai puoli vuotta. Yhä useampi noista vakiokasvoista tuntuu kuuluvan omanikäisilleni nuorille aikuisille. Enkä voi koskaan olla miettimättä, miksi ihmeessä.
Itselleni lapsuuden kotipaikkakunnan jättäminen lukion jälkeen oli itsestäänselvyys, koska jatko-opiskelu- tai työmahdollisuuksia ei juuri ollut. Moni jää kuitenkin mieluummin urahaaveistaankin huolimatta tuttuihin maisemiin, tuttujen ihmisten keskelle. Vaikka sitten työttömänä.
Sen ymmärtää. Itsensä juuriltaan riuhtaiseminen vaatii rohkeutta. Uudessa paikassa pörrääminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen on pelottavaa, ja siksi kotiin, omalle mukavuusalueelle jääminen houkuttelee enemmän. Mutta jos jää lepäämään laakereillaan, menettää paljon.
Eräs aloilleen asettunut ystäväni valittaa usein elämänsä tylsyyttä. Itse tunnen saavani jatkuvalla syötöllä hienoja kokemuksia, jollainen tänne Kuusamoon kesäksi tulokin on. Olen varma, että opin täällä hurjan paljon paitsi Kuusamosta, myös itsestäni.
Eilisessä lehdessä kuusamolainen Juho Määttä kertoi suunnitelmistaan hakea töitä ympäri Suomen. Uskon, että se kannattaa juurikin tuon elämänkokemuksen karttumisen vuoksi. On toki hienoa, että täällä on tarjolla ammatillista koulutusta, josta valmistuttuaan voi työllistyä paikalliseen yritykseen. Töitä tuskin kuitenkaan riittää aivan kaikille.
Nuorten aikuisten lähteminen paikkakunnalta ei myöskään välttämättä tarkoita sen kuihtumista. Kas kun aika monella veri vetää lopulta takaisin kotiseudulle. Sain ysiluokalla eräältä silloisen kotipaikkakuntani yrittäjältä hyvän neuvon: painu hyvä ihminen hiiteen täältä, lähde maailmalle näkemään ja kokemaan. Mutta tule sen jälkeen takaisin kotiin.
Kotiin on menty sen jälkeen monestikin. Ei maitojunalla eikä häntä koipien välissä, vaan iloisin mielin koti-ikävää lievittämään. Tuttujen kasvojen näkeminen ravintolassa on joka kerta ilo, mutta vielä hauskempaa se olisi, jos kasvot olisivat leveässä hymyssä. Kyllä, jotkut tulevat onnellisiksi jäämällä kotiin. Mutta jos uskaltaa lähteä merta edemmäs kalaan, voi haaviin tarttua vaikka mitä.
Eeva Pentikäinen