Huomaan silmälasien reunan takaa liikettä. Olen ihaillut toista tuntia perhojen hidasta liikettä pienellä joella, piittaamatta juurikaan ympäristöstäni. Katseeni tarkentuu laiskasti joen toiselle puolelle, suolle, noin viidenkymmenen-sadan metrin päähän. Punertavanruskea, karvainen hahmo askeltaa hitaasti minusta katsottuna sivusuuntaan. Karhu.
– Tuollainen kohtaaminen on erittäin harvinaista, toteaa Pekka Veteläinen Karhu-Kuusamo Oy:stä. Yritys on tarjonnut karhujen katselua ja valokuvausta karhukojuilla Kuusamon Kuntilammella yli kymmenen vuoden ajan.
Kehoni reagoi tilanteeseen voimakkaasti. Sydän hakkaa kiivaasti. Keskittysmiskyky kapenee. Otan reppu maasta, pistän sen selkään. Katson taakseni, ei näy mitään. Katson eteeni. Siellä se liikkuu. Mieleen tulee ala-asteelta opittuja oppeja: ole rauhallinen, älä juokse, onko pentuja näköpiirissä.
– Varmaan useammin karhu näkee ihmisen kuin toisin päin, kertoo ylirajavartija Aimo Moilanen Rajavartiolaitoksen esikunnan johtokeskuksesta.
Tässä tapauksessa en ihmettele, että karhu ei ole havainnut minua. Päälläni on maastoon mukautuvat vaatteet enkä ole pitänyt oikeastaan mitään meteliä moneen tuntiin. Tuulikaan ei ilmeisesti ole vienyt hajuani karhun sieraimiin.
– Karhu on omilta aisteiltaan sen verran ylivoimainen, varsinkin haju- ja kuuloaistin osalta, että se kuulee ja varsinkin haistaa ihmisen, Veteläinen kertoo.
Tuijotan eteeni samalla koittaen löytää sopivaa rakoa pusikon läpi. En haluaisi päästää ääntäkään, ettei tuo eläin havaitsisi minua. Tosin se taitaa olla myöhäistä, sillä se liikkuu – onneksi pois päin. Sydän jyskää ja tarkkailen vainoharhaisena ympäristöäni.
– Karhuhan väistää ihmistä kyllä, Veteläinen rauhoittelee.
Vaikka karhu olisikin tottunut ihmisten ääniin ja autojen pörinään, pyrkii se silti yleensä välttämään ihmistä luonnossa.
Veteläisen mukaan karhujen ihmispelko on pitkän metsästyshistorian takia juurtunut hyvin syvälle – aikoinaan vain tarpeeksi arat yksilöt selvisivät.
– Itsekin aikoinaan kenttätyössä kohtasin useita kertoja karhun ja pääsääntöisesti se pötkii pakoon, Moilanen summaa.
Pääsen ryteiköstä ja taivallan hakkuuaukean läpi kohti autoa. Tarkkailen suota takanani. Mitään ei näy eikä kuulu. Askeleet rivakoituvat. Mielessä pyörii kysymyksiä: oliko se yksin? Oliko tilanteessa mitään vaaraa?
Veteläinen kertoo nähneensä tänä keväänä karhuja melko tavanomaisen määrän, noin 15 eri yksilöä. Rajavartiolaitoksen Moilanen kertoo rajavartioiden kohdanneen karhuja tavanomaisen määrän kesän alkuun.
Koneyrittäjien liitto julkaisi vuonna 2014 suurpetojen kohtaamisohjeen luonnossa työskenteleville. Ohjeen mukaan vaaratilanne voi syntyä, jos karhu esimerkiksi joutuu yllätetyksi tai emä suojelee pentuja. Kiima-aikaan kesäkuun alkupuolella uroskarhut voivat käyttäytyä arvaamattomasti.
Moni kohtaaminen jää ihmiseltä huomaamatta. Karhu väistää mahdollisuuksien mukaan.
– Ihminen ei todellakaan tiedä kohtaamisista karhun kanssa ja saattaa olla ihan hyvä näin.
Istun autossa. Hikinen selkä painautuu penkkiin. Sydän hakkaa vieläkin. Viimeinen viisikymmentä metriä autolle meni juosten kumisaappaat jalassa, vaikka sitä juuri ei olisi saanutkaan tehdä. Lihakset ovat jännityksestä maitohapoilla. Olotila on sekava. Mieli kokee yhtä aikaa voitonriemua ja epätietoisuutta, hivenen pelkoakin. Mitä tästä pitäisi oikein ajatella?
– Jos tällainen tapaus sattuu, niin kannattaa ennen kaikkea nauttia siitä tilanteesta, koska se on harvinainen ja se on todellakin turvallinen myös – kyllä se karhu väistää, Veteläinen päättää.
Niin, se kamerahan oli repussa mukana. Ei vain käynyt mielessäkään, että olisin jäänyt tilanteessa otsoa kuvaamaan.
Karhun kohtaaminen luonnossa on hyvin epätodennäköistä
Käyttäydy rauhallisesti ja poistu tulosuuntaan puhuen samalla hiljaa
Älä huuda äläkä itse käyttäydy agressiivisesti
Karhut ovat yksilöitä, jotka voivat käyttäytyä eri tavalla tilanteissa
