Euroopan neljän suuren jalkapallosarjan todennäköiset mestarit alkavat olla jo aika selvillä. Mestareita lienevät Italiassa Torinon maineikas Juventus, Saksassa Bayern München, englantilaiset ketut Leicester City ja Katalonian ylpeys FC Barcelona. Joukkueita tarkasteltaessa pomppaa esiin yksi seura, joka ei tunnu sopivan porukkaan, nimittäin Bayern München. Se on kyseisessä ryhmässä ainoa, joka on perustettu 1900-luvun vaihtumisen jälkeen. Historiattomuudestaan huolimatta baijerilaiset nousukkaat ovat onnistuneet luomaan jo sangen varteenotettavan jalkapallomahdin Eurooppaan. Toivottavasti kokemuksen puute ei jatkossa nouse liian suureksi ongelmaksi.
Kauden odotuksiin nähden suurin yllättäjä porukasta lienee kuitenkin Leicester, jonka ihmettä on tälläkin palstalla äimistelty jo monta kertaa. Päävalmentaja Ranieri kertoi vastikään salaisuuden menestyskauden takana. Se on pizza. Joukkue vietiin kauden ensimmäisen nollapelin jälkeen paikalliseen pizzeriaan, jossa he valmistivat omat pizzansa. Kyseisen episodin jälkeen alkoi Leicesterin nousu piikkipaikalle. Ranierin mukaan kyseessä ei ole sattuma.
Merkittävää Leicesterin ihmeessä on myös pelitapa, johon se pohjautuu. Jo vuosikymmenen ajan on FC Barcelona ollut maailman jalkapalloevoluution huipulla. Joukkue on asettanut jalkapallon pelitavallisen haasteen aivan uudelle tasolle saarnaamalla kentällä pallonhallinnan ja syöttötaidon autuudesta. Samalla joukkue on rikkonut ennätyksiä ja voittanut kaiken voitettavissa olevan moneen kertaan. FC Barcelonan runkomiehistön päälle rakentunut Espanjan maajoukkue on samalla ajanjaksolla voittanut ennennäkemättömästi kolme arvoturnausta putkeen. Ja kaikki on perustunut jopa itsetarkoitukselliseen pallonhallintaan. Leicester on barcelonalaisen jalkapallon antiteesi. Joukkueen pallonhallintaprosentti on sarjan huonoin. Syöttöprosentti on sarjan huonoin. Kuitenkin joukkue on viisi kierrosta ennen päätöstä tilanteessa, jossa mestaruuden voi viedä enää täydellinen romahdus. Mikään ei viittaa tähän.
Toki Leicesterillä on edelleen epäilijänsä. Pitkin kautta erinäisissä jalkapallokeskusteluissa on odotettu kieli pitkällä Leicesterin romahdusta. ”Jouluruuhkassa alkaa alamäki”, ”helmikuun jälkeen alkavassa mestaruustaistelussa joukkue romahtaa”, ”viime sekunnin Arsenal-tappio tuhosi joukkueen itseluottamuksen”. Seuraavalla kierroksella alkaa alamäki, aina seuraavalla. Brittimedia on vasta nyt alkanut ymmärtää mitä heidän silmiensä edessä tapahtuu. Kuitenkaan tuomiopäivän julistajat eivät ole jääneet toimettomiksi. Nyt ennustetaan romahdusta ensi kaudelle. Leicesterin kannattajia ensi kausi tuskin tällä hetkellä kiinnostaa.
Ensi kaudesta muuten uskaltaa povata erittäin mielenkiintoista. Rikastuva valioliiga on aloittanut ensi kauden kilpavarustelun, kuten oikein onkin, päävalmentajista. Manchester City on pestannut barcelonalaisen pelitavan kehittäjän Pep Guardiolan puikkoihin, Liverpoolissa aloittaa ensimmäisen täyden kautensa saksalaisen prässipelin uudistaja Jürgen Klopp, Chelsea sen sijaan palkkasi työnteon nimeen vannovan Juventus-legenda Antonio Conten peräsimeensä, kun taas Chelseasta potkut saanut ääripragmaatikko Jose Mourinho saanee paikan Manchester Unitedin päävalmentajana. Lisäksi Tottenhamin projektia jatkaa nuori ja innostava Mauricio Pochettino. Ja mitä tekee Leicesterin Ranieri? Onhan Arsenalillakin, no, jääräpää Arsene Wenger. Taktisesti erittäin mielenkiintoinen kausi luvassa.
Sitä ennen onniteltakoon Leicesteriä. Todennäköisesti.