Olin iloinen kuin pieni lapsi ja ällikällä lyöty, kun luin Maaseudun Tulevaisuudesta 3.3.2017, että hallitus haluaa lohen takaisin omaan kotijokeeni Iijokeen, jonka törmällä synnyin 80 vuotta sitten Joensuun entisellä sotilasvirkatilalla, jolla on lohenkalastusoikeus Iijokisuulla merellä. Hätälän kellolaista kalastussukua ollut isoisäni muutti Joensuuhun 1800-luvulla.
Kun Isohaara ja Merikoski padottiin, kehoitti kalastajaisäni n. v 1950 minua lukemaan jonkun muun ammatin sillä hän oli menettänyt uskonsa voimayhtiöiden raakaan peliin kalastajia kohtaan. Niinpä minusta tulikin sähkövoimainsinööri Helsingin Hietalahdesta runsas 10 vuotta myöhemmin.
Taistelu Iijoen lohesta on ollut ankaraa tähän päivään saakka eikä kalaportaille ole ollut riittävästi tukijoita.
Otin asian esille pääministeri Sipilän kanssa hänen vierailullaan Vaassa n. vuosi sitten ja hän sanoi silloin suoraan tukevansa Iijoen lohiportaita.
Sen koommin en ole asiasta kuullut ennen kuin ministeri Tiilikainen allekirjoitti 2.3.2017 Iijoella sopimuksen, jolla valtio tulee mukaan Iijoen kalaporrashankkeeseen Pohjois-Pohjanmaan liiton, Pohjolan Voiman, kalastuskuntien , Metsähallituksen sekä kuntien mm. Oulun, Kuusamon, Iin, Pudasjärven, Taivalkosken jne ja EU:n kanssa.
Tämä hanke on paljon suurempi vaikutteinen kuin rivikansalainen voi kuvitella.
Me voimme rakentaa Olkiluoto III:n laisia atomivoimaloita n. 50 vuoden käyttöön hyvin suurella rahalla ja oikein pitkällä rakennusajalla mutta Iijokea me emme saa takaisin, jos sen tuhoamme.
Suuri kiitos kuuluu nyt hallituksellemme
Tulee lisäksi huolehtia myös luonnonuoman entisöinnistä ja turvetuotannon joen vettä ruskistavan ja pilaavan vaikutuksen eliminoimisesta. Lohi on tunnetusti kirkkaiden vesien kala
