Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Menneellä viikolla tuli puheissa vastaan mielistely ja pyrkyröiminen.
En ole koskaan ymmärtänyt mielistelyä.
Huomaan kyllä helposti mielistelijän, mutta usein tunnen suurta myötähäpeää häntä kohtaan.
Tosiasia kuitenkin on, että mielistely on tehokas keino päästä elämässä eteenpäin.
Mutta mitä mielistely sitten on?
Reiluus, kohteliaisuus ja hyväntahtoisuus ovat vastakohtia mielistelylle. Niiden erottaminen tuntuu vain olevan joillekin vaikeaa.
Mielistelyllä haetaan omaa etua, kun taas hyväntahtoisuudesta saattaa joutua itsekin kärsimään.
Mielistelyllä kartutetaan maallista mammonaa, kun reiluudella saattaa tulla lovi omaan kukkaroon.
Mielistelyllä tuodaan itseä tykö, kun kohteliaisuudella annetaan tilaa muille.
Olen ollut ymmyrkäisenä jutellessani ihmisten kanssa mielistelystä.
Eräs tuttavani myönsi kerran, että hän mielistelee eräälle kuljetusalan ammattilaiselle, jotta saa parin kuukauden päästä ilmaisen 200 kilometrin automatkan.
Olin hämilläni lähinnä sen takia, että kuinka laskelmoivasti ihminen osaa ajatella. Itsellä seuraava tuntikin on täysin hämärän peitossa, kun toiset osaavat suunnitella asioita kuukausien päähän.
Mielistelyä tapahtuu usein myös parisuhteissa. Jos on kiltti alkuviikon – vaikka kuinka kiukuttaisi – on viikonloppuna varaa pahoittaa kumppanin mieli.
Tämäkin ajattelumalli on täysin järjenvastaista. Eikö tunteiden pidä näkyä sellaisena kuin ne ovat ja kukapa paras kohde aitojen tunteiden näyttämiselle on kuin elämänkumppani.
Aidot ihmiset ovat minun maailmassani arvossaan. Olivatpa he sitten joissakin asioissa, kuinka paljon tahansa eri mieltä.
On paljon helpompi luottaa ihmiseen, jonka arvot ja ajatusmaailman tuntee kuin sellaiseen henkilöön, jonka käyttäytyminen riippuu siitä, miten hän itse asioiden sujumisesta eniten hyötyisi.
Usein nämä ihmiset ovat vielä häikäilemättömiä kielenkäyttäjiä.
Aina kannattaa muistaa se kultainen sääntö, että ihminen joka puhuu sinulle selän takana pahaa yhteisistä tutuistanne, puhuu hän yhteisille tutuillenne sinusta pahaa.
Juhani Eskola