Terttu Niemelä terttu.niemela@koillissanomat.fi
Luin hiljattain, että osa perheistä on päivässä yhdessä noin 20 minuuttia. Aloin miettiä mihinhän sen ajan käyttäisin, jos minulla olisi vielä pieniä lapsia. Istuisinko lapsen kanssa katsomassa pikkukakkosta, laittaisinko yhdessä ruokaa, pelaisin kierroksen muistipeliä, söisimme yhdessä iltapalalla, lukisin iltasadun vai valvoisin hampaiden pesun. Jokainen noista touhuista vie vähintään 20 minuuttia, joten jos pelaisi muistipeliä, jäisi iltasatu lukematta tai hampaat pesemättä, jos elää kuten tuon kyselytutkimuksen tulos osoittaa.
Toivon hartaasti, että tuossa kyselytuloksessa on tullut virhe, sillä noihin ihan tavallisiin ja pakollisiin tekemisiinhän kuluu vähintään 120 minuuttia eli kaksi tuntia päivässä. Mutta jos virhettä ei ole, niin suunta on enemmän kuin huolestuttava.
Mitä perheet sitten tekevät sen 20 minuutin yli jäävän muun ajan. Annas kun arvaan: lapset kulkevat joko harrastuksissaan tai pelaavat suljettujen ovien takana tietokoneella, vanhemmat keskittyvät itseensä tai ovat omissa menoissaan. Ja kun kotiin tullaan, kaadutaan sänkyyn.
Koulu-ja työpäivä päälle kukin hotkaisee jääkaapista mitä löytää, eikä yhteisestä ateriasta ole tietoakaan. OECD-maista Suomessa perheet syövät vähiten yhdessä. Alle puolet peruskouluikäisistä lapsista syö kouluterveyskyselyn mukaan perheen kanssa iltapäivällä tai illalla yhteisen aterian. Noin kolmannes ei syö edes koululounasta päivittäin.
Jos perheelle on päivässä aikaa 20 minuuttia, ollaan kyllä aivan hunningolla.
Sunnuntaina vietettävä lapsen oikeuksien päivä on siis enemmän kuin paikallaan, jos perheiden arki on tuolla mallilla.Ei vain lapsen oikeuksien päivänä, vaan myös huomenna ja ylihuomenna on syytä alleviivata, että jatkuva meneminen ei ole hyväksi aikuiselle eikä lapselle. Pitää pysähtyä ja nauttia tavallisesta arjesta kotona, joka se on vaikka sitä ruuan laittamista tai muistipelin pelaamista. Läsnä ja paikalla olemista.
Joukko kasvatuksen ja yhteiskunnan vaikuttajia ja asiantuntijoita opastaa lapsen oikeuksien päivänä päivittämään suomalaisen kasvatuskulttuurin ja perheitä luomaan parempaa arkea pienin teoin. Niitä pieniä tekoja ovat juuri perheen yhteiset askareet, ruokailut ja tavallinen yhdessäolo arjessa. 20 minuuttia päivässä ei riitä mihinkään. Minuutteja tarvitaan lisää ja paljon.