Kauppias Mari Raistakan vaatekaupan sisäänkäynti oli kylänraitin erikoisuus. Ovi oli talon kulmassa.
Keskellä taloa oli pankki ja toisessa päässä Reino Tammen Tirkkoselta ostama kellosepänliike. Posion Raistakasta kotoisin oleva Mari piti myös kortteeripaikkaa. Vieraana oli usein kirkolla käymään tulleita posiolaisia.
Mari Raistakka oli ikäneito. Hän otto kasvattipojakseen Vienan Karjalasta pakolaisena Kuusamoon kulkeutuneen Leontjev Timijv-nimisen orpopojan. Kuusamolaisten suussa nimi vääntyi Levonteeksi.
Jos pojalla olisi päätä, Mari kouluttaisi pojan. Jos pojalla olisi vain leveät hartiat, saisi Mari pojasta hyvän työmiehen. Niin kävi, että hartiat voittivat ja Levonteesta tuli hyvä pellontekijän.
Levontee oli omilla rahoillaan hankkinut rammarin ja kierteli kirkonkylässä talosta toiseen soittelemassa levyjä. Mari sai lukea Raamattua kotona yksin.
Kyläläiset tunsivat hyvin Levonteen, joka harva se päivä käveli kuokka olalla kirkonkylän läpi. Mihin se Levontee on matkalla, tavattiin kysyä.
– Meen tuota Marin kukuramaata kuokkimaan, Levontee vastasi.
Marilla oli soista mätäsmaata Ruostesuon suunnalla Leskelänjärven rantamaisemissa, johon on parhaillaan muotoutumassa Kukuramaan puistoa.