Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Aloitan otteella Miika Nousiaisen kirjasta Metsäjätti. Heti kirjan ensimmäisellä sivulla sanotaan seuraavaa: ”Olimme kääntymässä urheiluhallin pihasta, kun näimme Kettusen Janin isän juoksevan kohti autoa kitaralaukun kanssa. Niin hän aina teki, yleensä kännissä.
Me muut nauroimme, Jani painoi kätensä kasvoihin ja häpesi juoppoa isäänsä. Turhaan häpesi, hänen isänsä oli iloinen juoppo, monien muiden isät väkivaltaisia juoppoja.”
Nousiaisen kirja jatkuu kuvailulla siitä, kuinka Kettusen Janin humalassa hyväntuuliseksi muuttuva isä huolitaan mukaan autoon. Matkan varrella hän viihdyttää seuruetta kitarallaan ja laulullaan. Samaan aikaan etupenkillä istuva kirjan minähenkilön isä naukkailee taskumatistaan, kuulemma rohkaisuksi liikennepelkoonsa.
Muutaman sivun aikana lukijalle tulee selväksi, että kaikkien autossa istuvien poikien isät ovat vähintään niin sanottuja tuurijuoppoja. Isien alkoholinkäyttö mietityttää, hävettää ja pelottaa ja sillä on vaikutusta kaikkeen poikien perheissä.
Edes iloisten juoppojen lasten asiat eivät ole kunnossa.
Tämän lehden ensimmäisellä aukeamalla on juttua siitä, miten alkoholi vaikuttaa juhannuksen juhlintaan sekä poliisin, terveyskeskuksen että perheiden näkökulmasta. Mutkat oikoen voi sanoa, että vaikutukset ovat pelkästään negatiivisia.
Yksittäisten ihmisten kohdalla nousuhumalan nautinnollisessa tunteessa on varmasti paljon hyvää, mutta korkin avanneiden ja pullon hengen vapaaksi päästäneiden tulee tuntea vastuunsa. Vastuu omista tekemisistään ja sanomisistaan, mutta ennen muuta vastuu juhannusseurueeseen kuuluvista lapsista.
Tulee muistaa, että Kettusen Janiakin hävetti, vaikka hänen isänsä oli sentään iloinen juoppo.
Edellisten sivujen juttua varten haastattelemani MLL:n ehkäisevän päihdetyön päällikön Seppo Soine-Rajanummen mielestä suomalaisten pitäisi muuttaa juhannusperinteitään. Hänestä esimerkiksi piknik sopii juhannukseen vähintään yhtä hyvin kuin vappuun. Erityisesti tänä vuonna juhannukseen sopii mitä otollisimmin myös suvun yhteinen jalkapalloturnaus.
Kuulostavatko Rajanummen ideat naurettavilta? Tuntuuko siltä, että juhannus ei yksinkertaisesti onnistu ilman Karhua tai Karjalaa?
Se jos mikä kertoo siitä, että juhannusperinteitä on syytä tuulettaa.