Kuten kaikki hyvin tiedämme, on huippu-urheilu olemukseltaan läpikotaisin poliittista. Ja jalkapallo maailman suosituimpana urheilulajina on erityisen politisoitunut. Selvimmin tämä on nähtävissä maajoukkuejalkapalloilussa. Onhan maajoukkue jo itsessään poliittinen viesti.
Esimerkiksi jalkapallon arvokisojen järjestämisessä liikkuvat miljardiluokan rahat ja näin ollen prosessiin liittyy monenlaisia liiketaloudellisia ja poliittisia intressejä. Lajin kansainvälinen kattojärjestö FIFA lienee yksi maailman vaikutusvaltaisimpia organisaatioita. Lahjusskandaalien vuoksi eroamaan joutunut entinen puheenjohtaja sveitsiläinen Sepp Blatter kehuskeli aikanaan FIFA:n usean miljardin euron reservirahastolla. Raha onkin näytellyt oleellista roolia arvokisojen jaossa, vai kuvitteleeko joku, että Qatar sai vuoden 2022 maailmanmestaruuskisat järjestääkseen olemalla paras ehdokas kisaisännäksi? Maa, jossa ei ollut hakuvaiheessa yhtään mitat täyttävää stadionia ja jossa ei pystytä kesäkuussa pelaamaan jalkapalloa sääolosuhteiden vuoksi. Kisat järjestetäänkin historiallisesti talvikisoina.
Mutta onpa kisoja osattu hyödyntää ennenkin. Jalkapallon puolella klassisin esimerkki lienee Argentiinan vuoden 1978 MM-kisat, jotka toimivat käytännössä Argentiinan sotilasjuntan mainoksena. Kotijoukkueen tie maailmanmestaruuteen oli tehty mahdollisimman vaivattomaksi. Suunnitelma toimi ja maalitykki Mario Kempes nostettiin kansallissankariksi finaalin konfettisateessa. Loppuottelussa jo toisen kerran peräkkäin joutui pettymään Hollanti.
Tuore esimerkki kisojen politisoitumisesta löytyy tältä kesältä, mutta tällä kertaa ei esitelty sotilasmahtia, vaan vaadittiin tasa-arvoa. Kesä-heinäkuussa pelattiin naisten maailmanmestaruusturnaus Ranskassa. Kisoissa puhuttivat jännät pelit, videotarkastukset, tuuletukset ja hämmentävä peli Englannin ja Kamerunin välillä pudotuspeleissä. Italian nousu pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa vuoden 2006 maailmanmestaruuden jälkeen ilahdutti.
Maailmanmestariksi nousi suvereeni Yhdysvallat ja finaalissa pettyi jälleen Hollanti. Kisojen suurimmaksi tähdeksi nousi Yhdysvaltain konkarikeskikenttäpelaaja Megan Rapinoe, joka hyvien peliotteidensa lisäksi piti voimakkaita poliittisia puheenvuoroja kisojen aikana. Rapinoe otti kantaa muun muassa seksuaali- ja muiden vähemmistöjen aseman kehitykseen Trumpin Yhdysvalloissa. Ja kieltäytyi laulamasta Yhdysvaltain kansallislaulua alkuseremonioissa. Voitonjuhlissa koko joukkue intoutui suureen ääneen vaatimaan yhdenmukaisia korvauksia miesten maajoukkueiden kanssa turnausvoitoista. Ja kuten arvata saattaa, ei Yhdysvaltain twitterpaltti presidentti Trump ole malttanut olla vastaamatta.
Trump aloitti kritisoimalla Rapinoeta kansallislaulun laulamattomuudesta ja on nyt päätynyt soutamaan ja huopaamaan, että kutsuako maailmanmestareita Valkoiseen taloon vierailulle vai ei. Sinänsä ele olisi joka tapauksessa turha; Rapinoe ja kumppanit eivät menisi Valkoisen talon Big Mac -aterioita maistelemaan. Lopputuloksena gallupien mukaan Rapinoen kannatus seuraavaksi presidentiksi on noussut suuremmaksi kuin Trumpin.
Ps Jalkapallon ulkopuolella Iso-Britannia voitti viikonloppuna dramaattisten vaiheiden jälkeen kriketin maailmanmestaruuden. Voitto pyrittiin politisoimaan välittömästi. Kovan linjan brexiteeri ja Britannian parlamentin jäsen Jacob Rees-Mogg piti tätä todisteena, että Englanti pärjää maailmalla ilman muun Euroopan apua. Tosin joukkueen kapteeni oli irlantilainen.