Tunnen usein oloni epävarmaksi vieraissa paikoissa, koska en tiedä, mistä äänet tulevat. Minulla on ongelmia saada selvää puheesta, etenkin kun keskustelussa on useita puhujia tai ollaan julkisilla paikoilla taustahälyineen. Melu puurouttaa äänet tunnistamattomiksi ja saa voimaan pahoin. Töiden jälkeen sitä on väsynyt ja levon tarpeessa. Muistikin pätkii väsymyksestä, kun on päivän pinnistellyt kuulemisensa kanssa.
Kuulonalenema huonontaa elämänlaatua monin tavoin.
Mitä?, on tuttu kysymys paitsi minulle myös monelle muulle suomalaiselle. Huono kuulo yhdistetään usein ikääntymiseen, mutta se ei ole ainut syy kuulonalenemaan. Iän myötä kuulo usein heikkenee, mutta korvasairaudet, tulehduksellisten tautien jälkitilat, melu ja perintötekijät aiheuttavat kuulovikoja nuoremmillekin.
Jonkinasteinen kuulon alenema arvioidaan olevan noin 750 000 suomalaisella. Heistä noin 300 000 hyötyisi kuulokojeen käytöstä, mutta säännöllisesti kuulokojetta käyttää edelleen vain noin 70 000 henkilöä.
Nykyajan kuulokojeet ovat kehittyneitä pienoistietokoneita. Ne ovat pienentyneet ja ovat halutessa huomaamattomia. Toisaalta niitä saa kaikissa sateenkaaren väreissä ja bling bling -koristein. Silti niiden käyttöä piilotellaan tai hävetään.
Tutkimukset kertovat, että useat vierastavat kuulokojeen hankkimista ja vain puolet kuulokojeen omistajista käyttää laitettaan säännöllisesti. Se mielletään yhä vanhenemisen symboliksi ja siksi ollaankin ennemmin kuulematta, kuin otettaisiin apuväline käyttöön.
Mikä siinä on, että silmälasien käyttöä harva häpeää, mutta huonoa kuuloa ei kuitenkaan haluttaisi myöntää? Toki kuulolaitteen käyttö vaatii sopeutumista. Kun on vähitellen tottunut hiljaiseen maailmaan ja elänyt siellä, paluu äänimaailmaan vie aikaa ja vaatii opettelua.
Pitkän odottelun jälkeen olen viimein saamassa kuulolaitteet korviini. Ja mitä värikkäämmät, sen paremmat. En aio piilotella tai hävetä sitä, että en omaa täydellistä kuuloa.
Odotukset ovat korkealla, vaikka tiedän, että kuulolaitteillakaan en kuulostani tule saamaan normaalia. Pienikin parannus kuuloon on kuitenkin tervetullut, kun vaihtoehtona olisi se, ettei enää jaksa ja kehtaa kysyä mitä.
Sillä siinä vaiheessa, kun ei enää kysele, jää keskustelun ulkopuolelle. Kun samanlaisia tilanteita toistuu riittävän usein, erilaisiin tapahtumiin lähteminen voi alkaa tuntua hankalalta ja sosiaalinen ympäristö kapenee.
Hoitamattoman kuulonaleneman seurauksena sitä vetäytyy sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska jutteleminen kuluttaa liikaa henkistä energiaa. Jos et hoida huonoa kuuloasi, se voi johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen ja jopa masennukseen. Sillä tiellä ei kannata jatkaa.