Jos 1800-luvun sana kuvanveistäjästä olisi jäänyt jäänyt elämään, miettisimme nyt Kuusamossa otsikon kysymystä. Kuvanveistäjästä kun ehdotettiin tuolloin käytettäväksi sanaa naperrusmestari. Hyvä, että tuo hieman huvittava sana jäi vain tekijöidensä iloksi, sillä onhan sanalla hieman vähättelevä sävy.
Suomen kielen kehittely oli 1800-luvulla värikästä, ja moni muukin tuolloin päivänvalon saanut sana oli vain hetken aikaa käytössä. Miltäpä kuulostaa esimerkiksi varataivas? Ottaisitko ennemmin sateenvarjon vai varataivaan mukaan, kun ulkona sataa vettä? Varataivas vie kyllä minun pisteeni.
Entäpä mikä on fiiliksesi sen sateisen ilman suhteen? Minua se ainakin saattaisi tymsiä. Pitäisin siis ilmaa vastenmielisenä. Nollakelillä mittarissa olisi puolestaan tyhjykkä, eli nolla.
Yksi aikansa tehokkaimmista sanasepistä oli Elias Lönnrot, joka oli varsin tuottelias mies. Hän kehitteli nimittäin tuhansittain sanoja eri oppialoille ja oli muiden silmissä kunnioitettu kielen kehittäjä. Eivät kaikki hänenkään ehdotukset olleet kultaa. Esimerkiksi hänen kehittelemä termistö kielioppiin ei jäänyt elämään.
Hän kutsui Verbi-sanaa lausukaksi, adjektiivi oli mainikka, substantiivi perukka ja nomini nimukka.
Myöhemmin sanat alkoivat elää erilaisten kilpailujen ansiosta. Niitä järjestivät esimerkiksi sanomalehdet. Tuolloin esimerkiksi radiolle on ehdotettu nimitystä sätiö, vessalle eriö-sanaa ja korpun sijaan olisi haluttu haukata kuiviota.
Ei liene yllättävää, että sanat, kieli, murteet ja kirjoittaminen ovat minulle intohimo. Sekään tuskin yllättää sinua, että annan lämpimän suosituksen perehtyä rikkaan kielemme monipuolisen sanaston historiaan.
Mene vaikka Kotimaisten kielten keskuksen nettisivuille ja klikkaa sieltä auki vanhan kirjasuomen sanakirja.
Jos asia ei muuten sinua kiinnosta, niin tee se huvin ja naurun takia. Jos tämä kielemme joskus nykyään tuntuu huvittavalle, niin ovat sitä olleet myös vanhat ehdotukset.