Olen kirjoittanut viime viikkoina useita koulumaailmaan tavalla tai toisella kytköksissä olevia juttuja. Koillissanomien tekemän opettajakyselyn pohjalta olen kertonut muun muassa siitä, millaisissa tunnelmissa Torangin ja Nilon yläkoulujen yhdistäminen on sujunut.
Lehtemme edustajana olen mukana myös kahdeksasluokkalaisille suunnatussa Luetko sinä? -kampanjassa, avustan Rukan messuliitettä tekeviä koululaisia ja suunnittelen erästä täysin uutta yhteistyökuviota Koillissanomien ja alueen yläkoulujen välille.
Pidän kouluihin ja koululaisiin liittyvien juttujen tekemistä lähtökohtaisesti erittäin mukavana puuhana. Täkäläiset rehtorit ja opettajat ovat yleensä hyvin tavoitettavissa, vastailevat asiallisesti ja innostuvat lähtemään mukaan kehittelemiini juttuideoihin. Toimittaja tuskin voi enempää toivoa.
Koulumaailmasta kumpuavat jutut ovat minulle mieleisiä myös siksi, että omat koulumuistoni ovat voittopuoleisesti hyviä. Näin äkkiseltään muisteltuna varsinkin koulutaipaleeni yhdeksän ensimmäistä vuotta saavat minut suorastaan hymyilemään.
Entä jos yritän muistella tarkemmin, mitä mieleeni silloin nousee? Muistan ainakin sen, kuinka keksimme kavereiden kanssa oman teemalaulun eräälle ruumiinrakenteeltaan sirolle pojalle. Emme laulaneet sitä hänen kuullensa, mutta saatoimme kyllä tapailla laulun säveliä pojan ohittaessa porukkamme käytävällä.
Muistan myös liikuntatunnit, jolloin toimin kapteenina esimerkiksi pesäpallossa. Jätin toistuvasti valitsematta erästä liikunnallisesti vähemmän lahjakasta tyttöä omaan joukkueeseeni. Kotitaloustunnilla taas otin sumeilematta vastaan neuvoja epäsuosituilta tytöiltä, mutta vain karttaakseni heitä jälleen välitunnilla.
Nyt äsken vielä niin leveä hymyni on hyytynyt. Minähän olen ollut koulukiusaaja! En ehkä sieltä pahimmasta päästä, mutta vähintäänkin pidin omilla toimillani yllä epäreilua tunnelmaa koulussamme.
Käytöstäni ei voi puolustella enkä kalastele julkisella tunnustuksellani kollektiivista anteeksiantoa. Lähinnä taidan vain toivoa, etten enää toimi yhtä ajattelemattomasti.
Lisäksi toivon, että Kuusamon kouluissa vallitsee yhtä auvoisa tunnelma kuin opettajakyselyn tulokset ja kouluvierailuillani kohtaamat aurinkoiset ilmeet antavat ymmärtää. Minun muistojeni perusteella koulut ovat nimittäin kivoja vain koville ja kovia kivoille.