Kirjailijavierailulla Sodankylässä sain signeerata Sompion kirjaston kappaleita omasta kirjastani. Kirjoitin niihin: ”Kelujärven (eli kotikyläni) jälkeen kirjasto on Sodankylän ihanin paikka.” Muutettuani uudelle paikkakunnalle olen ensimmäisenä hankkinut sähkösopimuksen ja kirjastokortin. Matkakohteissa haluan aina tulla kuvatuksi kirjaston ovella tai portilla. Kirjastossa on minun kotini, kaikissa niistä. Mielelläni haluan myös nähdä, mihin kohtaan rakennusta minulle rakkaat Shieldsit tai Hoegit on sijoitettu, mitä on uutuushyllyissä ja mitä nostettu muuten esille.
Kirjaston merkitys vain suurenee koko ajan. Harvassa maassa on samanlaista kaikille avointa paikkaa, jonne kuka tahansa on yhtä tervetullut etsimään, löytämään, uppoamaan sanojen taikaan, avaamaan silmänsä, saamaan vastauksia. Siellä autetaan näkemään, mikä ja millainen tieto on oleellista ja luotettavaa, mistä sitä voi hakea ja mitä muuta aiheeseen liittyvää voisi vilkaista.
Kirjastoon vievät rappuset tuntuvat aina keveiltä nousta, hyllyjen välissä on hiljaisuuden hyväksynnän ilmapiiri ja tiililattialla lapseni otti ensimmäiset kenkäjalkaiset askeleensa.
Siellä on miljoona maailmaa odottamassa vain minua, aina hymyilevää apua ja alttiutta neuvoa. Mikä parasta, tämän upean instituution käyttö on meille maksutonta - paitsi jos luemme kirjaa liian hitaasti, elokuva hukkuu kotihyllyyn tai unohdamme palauttaa musiikkicd:n.
Kirjaston ilmainen käyttö on perusoikeus Suomen kaltaisessa maassa, jossa tiedon porttien on haluttu olevan kenelle tahansa auki ilman korvausta. Tämän takia Ylen kuntavaalikoneen kysymys kirjastopalveluiden maksullisuudesta hätkähdyttää. Ei kai kukaan aidosti voi olla sitä mieltä, että tiedon, sanataiteen ja yhteisten tarinoiden pitäisi olla vain harvojen saatavilla, niiden joilla on varaa siitä maksaa? Ja muille riittää internetin, tv-kanavien ja Netflixin tarjonta sekä postiluukkuun kolahtava Seiska? Tervetuloa Amerikkaan. Tehdään Suomesta yhtä suuri.
Kirjastolaki sanoo, että kirjaston peruspalveluiden pitää olla ilmaisia. Kysymys on siis paitsi outo, myös turha, koska vaikka kunnanvaltuutetuksi hinkuva olisi minkälainen sivistyksenvastainen änkyrä tahansa, hänellä ei onneksi ole lainsäätäjän statusta. Toivon, että jokainen kirjastojen maksullisuutta kannattanut ehdokas miettisi vielä kerran, mistä on kyse: paitsi kohtaamispaikasta ja kulttuurisesta pääomasta, myös tiedosta.
Tietohan on valtaa ja valta on vaarallista, joten sitä ei kaikille kannata tarjota. On parasta antaa niiden päättää, joilla tietoa on. Ei kun hetkinen…?