”Minua ei saa sitoa, haluan makeaa ruuan päälle ja juo­mak­si tummaa olutta” – van­huk­sen pitää saada itse päättää asiois­taan loppuun asti

Meillä pitäisi olla laki, joka kieltää vanhusten sitomisen, geriatrian professori Jaakko Valvanne sanoo.

Kuva: Hanna Leppänen / Tampereen kaupunki

Jaakko Valvanne on korviaan myöten täynnä huonoa vanhustenhoitoa. Jotta tilanteeseen saataisiin muutosta, hän lausuu rohkeasti ääneen radikaaleimmatkin mielipiteensä.

Tampereen yliopiston geriatrian professorina työskentelevä mies painottaa muun muassa sitä, että vanhuksen tulee saada päättää omista asioistaan hamaan loppuun asti.

– Lähtökohtaisesti vanhuksen itsemääräämisoikeus ei lopu koskaan. Lakiin on kirjattu poikkeustilanteet, joissa itsemääräämisoikeutta voi rajoittaa, mutta ne koskevat vain lakiin erikseen mainittuja tilanteita.

Valvanteen ohjenuorana vanhusten itsemääräämisoikeutta koskevissa kysymyksissä kulkevat häntä itseään taannoin opettaneen professorin sanat. Niiden mukaan ”vanhus on iäkäs aikuinen, joka saa tehdä itseään koskevia hölmöjä päätöksiä.”

Vanhuksen asioista eivät siis päätä omaiset tai lääkärit, vaan aina hän itse, jopa muistisairaana.

– Esimerkiksi päätös omasta kodista pois muuttamisesta on yksin vanhuksen. Totta kai muistisairaan kohdalla pitää huolehtia, ettei hän jää heitteille, mutta perinteisesti omaiset ja lääkärit ovat heidänkin kohdallaan liian laitostavia.

Valvanteen mielestä pahinta on, kun hyvää tarkoittavat ammattilaiset hoitavat vanhuksia huonosti.

– On ammattitaidottomuutta hoitaa levottomuutta uni- ja rauhoittavilla lääkkeillä, kun pitäisi selvittää, onko vanhuksella nälkä, jano tai esimerkiksi ummetusta, joka muuten aiheutuu usein siitä, että vanhukselle annetaan rauhoittavia lääkkeitä.

Oman vanhuutensa varalle Valvanne on laatinut hoitotahdon. Siinä kerrotaan miehen toiveet siitä, millaisia lääketieteellisiä päätöksiä hän toivoo häntä viimeisinä hetkinä hoitavien lääkärien tekevän.

Hoitotahtonsa oheen Valvanne kirjasi niin sanotun hoivatahdon eli käytännön asiat, joiden avulla hän voi elää lopun ikänsä itseään tyydyttävällä tavalla.

– Minun kohdallani omannäköinen elämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että saan nauttia pientä makeaa ruokailun päätteeksi ja että saan juoda päivittäin tummaa Nikolai-olutta sekä kevytcokista, Valvanne mainitsee.

Erityisen tärkeää oli saada mustaa valkoiselle siitä, ettei häntä missään tilanteissa sidota.

– Meillä pitäisi olla ihan laki, joka kieltää sitomisen, eikä vain sellaista lakia, jossa kerrotaan, missä tilanteissa on oikein sitoa hauras ihminen.

Valvanteen toiveet kuulostavat kauniilta ja kohtuullisiltakin, mutta mistä löytyvät rahat ja käsiparit yksilöllisen hoidon antamiseen? Kaikkihan tietävät, että vanhustenhoito toimii jo nyt kädestä suuhun -periaatteella.

– Emme tarvitse yhtään enempää rahaa tai henkilökuntaa. Samalla henkilömäärällä voidaan hoitaa hyvin tai huonosti. On yksiselitteisesti epäeettistä hyväksyä huonoa hoitoa, Valvanne painottaa.

Rahan ja uusien työntekijöiden sijaan hän peräänkuuluttaa asennemuutosta sekä ammattilaisilta että vanhuksilta itseltään.

– Vanhuspuolen johtaminen on Suomessa surkeaa. Siihen kaatuvat sotet ja kaikki. On toki hyvääkin johtamista, mutta liian paljon on keskinkertaista ja huonoa.

– Kuusamoon ja muualle pitkien etäisyyksien alueilla asuville sanoisin, että älkää voivotelko etäisyyksiänne. Miettikää, mitä voitte tehdä niistä huolimatta. Ehkä kannattaisi muuttaa hyvissä ajoin lähelle palveluita ja sitä kautta säilyttää omatoimisuutensa mahdollisimman pitkään.

Jaakko Valvanteen luento ”Antakaa suklaata, älkääkä sitoko – miten varmistan hyvän vanhenemisen?” ke 15.3.2017 klo 14 Kuusamo-opistolla. Luento on osa Ikääntyvien yliopiston verkkoluentosarjaa ja se lähetetään Jyväskylästä internetin välityksellä.