Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Mitä sinulle jäi mieleen viime viikosta? Omassa päässäni soi tauotta seuraava mantra, joka muodostuu jo eduskuntavaalien aikaan usein toistetuista ja hallitusneuvottelujen aikana jatkuvasti jankatuista termeistä:
Paisunut julkinen sektori. Kestävyysvaje. Talouskasvu. Veronkorotukset. Kipeät leikkaukset. Yhteiskuntasopimus. Budjettivaje. Salkkujako. Miljoona. Miljardi. Keppiä ja porkkanaa. Maakuntamalli.
Ja uusimpana vielä yksi, puheenjohtaja Sipilän suusta päässyt vatulointi.
Yllä olevaa luetteloa silmäillessä ei voi muuta kuin hämmästellä. Kaikki edellä mainitut sanat kuuluvat tällä hetkellä poliitikkojen arkisanastoon, mutta ainakaan henkilökohtaisesti en ymmärrä niistä yhtäkään. Tai ehkä porkkanan.
Nyt jos koskaan, uuden hallituksen ottaessa komennon Suomessa ja sen ryhtyessä toteuttamaan laatimaansa ohjelmaa, tarvittaisiin puheisiin konkretiaa. En halua kuulla tuhannetta kertaa, kuinka maamme tarvitsee talouskasvua.
Haluan kuulla, mitä kolmen ässän ja muiden tuoreiden ministereiden laatimat linjaukset vaikuttavat minun elämääni.
Uutisoinnin perusteella olen tehnyt muutamia päätelmiä. Olen yrittänyt nähdä korulauseiden taakse ja selvittää, mitä Sipilän ja kumppaneiden päätöksistä seuraa.
Toistaiseksi olen havainnut, että ensi syksynä kahdeksannen luokan aloittava ja ammattikoulusta haaveilevan veljentyttöni tuleva opintotuki on pienempi kuin mitä itselleni aikanaan maksettiin. Hän myös joutuu maksamaan veroa skootterista, jonka 15-vuotiaana saa.
Kaksi juuri asunnon ostanutta ystävääni saavat vuosi vuodelta vähemmän korkovähennyksiä asuntolainoistaan, eikä korkovähennysoikeuden pieneneminen ainakaan lisää omaa innokkuuttani suunnitella asunnonostoa. Mikä pahinta, sairaat läheiseni saavat entistäkin vähemmän korvauksia lääkkeistään ja heidän tarvitsemansa kotiapu maksaa entistä enemmän.
Positiivisinta hallitusohjelmassa on se, että se antaa veljelleni entistä suuremman syyn pysytellä erossa kyseisistä syöpäkääryleistä. Ne ovat yksinkertaisesti liian kalliita.
Iloitsen myös siitä, että hevostallit saavat vihdoin tuottaa itse itselleen lämpöä. Samoin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Suomessa päästään polttamaan hevosenlantaa toivottavasti jo ensi talvena.
Suvi Peltola
suvi.peltola@koillissanomat.fi