Tanskalaisruotsalainen pihakoira Hippu vikisee Rukan Vuosselin hissirakennuksen ovella. Ainakin viisi geokätköilijää on kadonnut, ja Hipun tehtävä on haistaa jälki.
Vaikka aikomus oli muiden koirakkojen tapaan lähteä maastoon, Hippu merkkaa eleillään ja äänellään rakennuksen ovea itsepintaisesti. Etsintäpartio kokeilee ovea.
Se on auki. Pieni koira ja kaksi etsijää astuvat kynnyksen yli sisään aavemaiseen, pimeään halliin.
Hippu kipittää ympäri hallia nenä maassa. Rakennus on täynnä ahtaasti limittäin olevia tuolihissejä ja epämääräistä roinaa. Valaistus on huono, ja etsijät katselevat ympärilleen otsalamppujen avulla.
– Onko täällä ketään?
Hippu käy nuuskaisemassa ohjaaja Elisa Reunasen pohjetta.
– Se erottelee hajun, vertaa ja tarkistaa, ettei se tule meistä se haju, mikä sillä on nenässä, etsintäpartion toinen ihmisjäsen Nina Pellosniemi kertoo.
Ylös parvelle kulkevat kapeat portaat. Pellosniemi käy ensin tarkistamassa parven, ja koirakko seuraa perässä. Hippu nuuhkaisee parven kattoon meneviä, vielä kapeampia portaita, mutta etsijät päättävät jättää kattoluukun tarkistamatta ja palaavat halliin.
– Tästä täytyy ilmoittaa. Nyt ei löydetty mitään, mutta koira on tosi kiinnostunut tästä rakennuksesta, Pellosniemi toteaa.
– Hei, täällä on ovi, keskeyttää Reunanen huudahtaen.
Hissit täyttävät koko hallin, ja reunoilla on ahdasta. Etsijöiden ujuttauduttua perälle he pääsevät seuraavasta ovesta seuraavaan huoneeseen. Hippu näyttää innostuneelta.
– Täällä on tänään joku käynyt, ihan varmasti. Jos mä oisin johdossa, lähettäisin puolen tunnin päästä toisen koirakon.
Sille ei kuitenkaan ole tarvetta. Hallin vielä ahtaampaa toista laitaa kulkiessa etsijät huomaavat, että Hippu nousee erään hissin kohdalla ylös.
– Heeei! Hieno Hippu, hienosti, Reunanen huudahtaa, ja Hippu haukahtaa innoissaan.
Hississä makaa ihminen hyvässä piilossa.
– Koira kolme, alue 24, ollaan täältä löydetty henkilö nimeltä Hanna-Mari Takkinen. Hän on ihan kunnossa, tullut kuivattelemaan itseään tänne, Pellosniemi soittaa johtoyksikölle.
– Olis pitäny heti vaan uskoo sua, Reunanen toteaa pelastuskoirien harjoituksessa erinomaisesti suoriutuneelle koiralleen.
Hipun lisäksi monet muut tuhisevat nenät ja tomerat haukut täyttivät Rukan rinteet lauantaina, kun Suomen Pelastuskoiraliiton vuosittainen ryhmäkatselmus käytiin tänä vuonna Kuusamossa.
Ryhmäkatselmus on hälytystehtävissä viranomaisten apuna palvelevien pelastuskoirien ja pelastuskoiraohjaajien taitotason testaustapahtuma.
Osallistujilta etukäteen tarkoin salassa pidettävissä tehtävissä testattiin monipuolisesti pelastus- ja etsintätehtävissä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä ryhmien kenttäkelpoisuutta.
Suureen etsintätehtävään osallistui noin 36 hälytystasoista pelastuskoirakkoa sekä ryhmänjohtajia ja muita avustajia kaikkialta Suomesta, yhteensä lähes 80 henkilöä.
– Meidän työ oikeassa elämässä on hyvin paljon alueiden haravointia ja poissulkemista, ilmoitetaan poliisille, että ei täällä maastossa nyt makaa ketään. Harjoituksissa tehdään löytöjä, että koiran motivaatio säilyy, Pellosniemi kertoo.
– Varmaan suurin osa koirista ei uransa aikana tositilanteissa löydä kertaakaan sitä etsittyä, Reunanen jatkaa.
– Tyhjät alueet on johdolle yhtä kullanarvoisia. Voidaan poissulkea alueita tai löytää etsintään liittyviä esineitä, toteaa johtokeskuksesta Miia Halonen.
Pelastuskoiraliiton vuoden ryhmäkatselmuksen "Korvat Kairassa" suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Oulun läänin pelastuskoirayhdistys yhteistyössä Kuusamon pelastuskoirat ry:n kanssa.
Pelastuskoira
Voi pelastaa ihmishenkiä: pelastuskoiria ja niiden ohjaajia koulutetaan etsimään kadonneita henkilöitä viranomaisten apuna erilaisissa vaativissa olosuhteissa.
Pystyy tarkastamaan ohjaajansa kanssa laajojakin alueita nopeasti ja luotettavasti.
Liikkuu vaivatta erilaisissa olosuhteissa.
Perusterve, luonteeltaan sosiaalinen ja yhteistyöhaluinen – rodulla ei väliä.
Koulutetaan haku- ja/tai jälkityöskentelyyn: hakukoira etsii ilmavainuisesti seuraten ilman mukana kulkeutuvaa ihmisen hajua, jälkikoira puolestaan etsii maavainuisesti seuraten ihmisestä maahan jäänyttä hajujälkeä. Poikkeusolojen varalle koulutetaan myös rauniokoiria.
Tekee yhteistyötä: maastossa pelastuskoiran ja sen ohjaajan lisäksi etsintäpartioon kuuluu suunnistaja ja mahdollisesti ensiapuhenkilö.
Kuuluu Suomen Pelastuskoiraliittoon, joka taas on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) ja Suomen Pelastusalan keskusjärjestön (SPEK) aktiivinen jäsen.
