Missä on pu­pu­tyy­ny? – Pölk­ky-teat­te­ris­sa nähdään saako van­hem­muu­des­ta ke­sä­teat­te­ria

Ahti Nevanperän esittämä isä istuu sohvalla ja puhuu puputyynystä Mummon saappaissa soi fox -näytelmässä.

Kuva: Tuomo Pirttimaa

Elsa Ruokangas on ohjannut Pölkky-teatterille kolme laulunäytelmää, jotka keräsivät paljon yleisöä. Nyt on draamakomedian vuoro.

Kuva: Riina Puurunen

Jokijärven kyläseuran näytelmäryhmä Terttu Alapirtti, Hanna Oikarinen, Ahti Nevanperä, Raija Kelly ja Salme Koskelo, takana Elsa Ruokangas ja Martti Pesämaa ja tulevan näytelmän keskiössä oleva sohva.

Kuva: Tuomo Pirttimaa

Taivalkosken Jokijärvelle ajaessaan Elsa Ruokankaan mielessä pyörii aika ajoin epätoivoinen kysymys: ”Tuleekohan tästä mitään?”.

Sirkku Peltolan näytelmää Mummon saappaassa soi fox on harjoiteltu Ruokankaan ohjauksessa tähän mennessä 28 kertaa. Ennen kuin näytelmä on valmis, harjoituskertoja kertyy nelisenkymmentä. Ensi-ilta on Pölkky-teatterissa kesäkuun lopussa.

– Epätoivo tulee jossakin vaiheessa oli näytelmä miten hyvä tahansa, sanoo isompiakin tuotantoja ohjannut Ruokangas.

Auton hyrinässä koetut hetket kuuluvat prosessiin, mutta vakavin epätoivo on vielä edessä. Elsa Ruokangas arvelee tietävänsä milloin se iskee.

Pölkky-teatteri uinuu vielä pressujen ja lumen alla. Kyläseura toivoo nopeaa kevättä, että katsomoa päästäisiin maalaamaan.

Näytelmää harjoitellaan Jokijärven entisen koulun suurimmassa luokassa. Ulkovuorauksen uusimisen takia ikkunoita peittävät vihreät pressut. Keskellä huonetta on näytelmän lavastus: vihreä sohva, sohvapöytä ja keinutuoli.

– Epätoivo saattaa iskeä, kun harjoitukset siirtyvät ulos Pölkky-teatteriin. Kaikki näyttää erilaiselta. Siinä ei auta muu kuin lukea näytelmää ja miettiä uudelleen.

Elsa Ruokangas lukee jo nyt näytelmän melkein joka päivä.

Luulisi, että ohjaajana kokenut Ruokangas hoitelisi yhden draamakomedian tuosta vaan, mutta ensi kesän näytelmä tuntuu isolta.

– Kun luin näytelmän ensimmäisen kerran, pidin siitä heti. Laitoin sen ”tämän minä joskus teen” -pinoon.

Vuonna 2001 julkaistu Mummon saappaassa soi fox on sopivan kokoinen Jokijärven kyläseuran teatteriryhmälle ja aihe on aina ajankohtainen: vastuusta luistelevat vanhemmat.

Suomen Näytelmäkirjailijoiden ylläpitämässä luettelossa näytelmän soveltuvuudeksi kesäteatteriin on merkitty tyly Ei, mutta Ruokangas luottaa karikatyyrimäisiin hahmoihin, näyttelijöihin, vaikka mukana on kolme ensikertalaista, ja ennen kaikkea yleisöön.

– Olen minä miettinyt sitä, että onko tämä liian vakavaa kesäteatteriin, mutta vaihteeksi pitää uskaltaa tehdä erilaista. En tykkää tehdä pelkkää kohellusta. Myös kesäteatterin pitää herättää ajatuksia.

Kyllä Pölkky-teatterissa ensi kesänäkin nauretaan. Ruokangas korostaa tekstin hauskuutta ja kepeyttä. Lopputulos voi olla Sirkku Peltolan osuvaa ja omintakeista arkeen kätkeytyvää huumoria potenssiin kaksi.

– Hyvän näytelmän mitta ei ole naurun määrä vaan se, että näytelmä herättää tunteita. Tämä näytelmä herättää.

Elsa Ruokangas ohjaa periaatteella ”iso ilo, suuri suru”.

Sirkku Peltolan näytelmä Mummon saappaassa soi fox seuraa nelihenkisen perheen elämää kotisohvan ympärillä. Isä on lomautettuna, istuu sohvalla ja puhuu gobeliinisesta puputyynystä, kun pitäisi puhua koulukiusaamisesta. Hassu ja hyväntahtoinen perheen äiti leijailee omassa maailmassaan ja kuittaa ongelmat sanomalla, että se on vain elämää. Perheen 17-vuotias Janita ja pikkusisko Kerttu seisovat vastentahtoisina kuuntelemassa vanhempiensa höpöttämistä ja koettavat pärjätä.

Miten käy mummon syntymäpäivien, saako isä vaihdettua hyllypaperit, mistä puputyyny löytyy ja joutuuko Janita vankilaan, selviää näytelmässä Mummon saappaassa soi fox.

Avataanko näytelmän nimeä yhtään näytelmän edetessä?

– Ei näytelmässä, sanoo Elsa Ruokangas ja hymyilee.

Mummon saappaassa soi fox on osuvin mahdollinen nimi tälle näytelmälle; aivan asian vierestä.

Teksti ja kuvat: Riina Puurunen