Oulussa paljastunut seksirikollisliiga on herättänyt valtiovallan ja Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön tulemaan julkisuuteen. Lakeja ollaan nyt laittamassa uusiksi; rikoslakiin ollaan lisäämässä uutena nimikkeenä törkeä lapsen raiskaus.
Mistä keinot raiskaajien kuriin saamiseksi? Riittävätkö sittenkään kovemmat rangaistukset? Valitettavasti kansan joukossa lymyilee porukkaa, jotka saattavat halutakin sinne vankilaan Suomen valtion elätiksi? Yhteiskunnalta pitäisi sen sijaan löytyä resurssit ennaltaehkäisevään työhön. Pitäisi pystyä siis ottamaan kiinni jo ajoissa yhteiskuntaan turhautunutta nuorisoa, ja saattamaan heidät oikeasti yhteiskuntaan sopeutuviksi.
Pitikö tosiaan päättäjien jäädä odottamaan näitä Oulun kuvottavia raiskaustapauksia, kun muistetaan noin vuoden takaa tapaus, jossa noin parikymppinen mies tuomittiin 10-vuotiaan tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta käräjä- ja hovioikeuden mukaan teko ei ollut raiskaus. Uhri ei ollut oikeuden mukaan vastustanut tekoa.
Voi hyvänen aika, ettei tuo vuoden takainen, 10-vuotiaaseen kohdistunut teko herättänyt päättäjiä! Mielestäni päättäjät jäivät erittäin vakavan asian kanssa hyssyttelemään.
Seksuaalirikoksia koskevat rikoslain kohdat saivat vuosi sitten kansan lähes raivoon sosiaalisessa mediassa. Kansa siis raivosi, mutta päättäjät hyssyttelivät? Nyt vasta on päättäjillä eri ääni kellossa!
Vaikka en kannatakaan entisen Neuvostoliiton diktatuuria yhteiskuntana, niin joitain toimintatapoja tuosta järjestelmästä voitaisiin poimia länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään liittyen rikollisuuden ja nyt kasvaneen seksirikollisuuden kitkemiseen.
Mitä nämä diktaattoriset keinot voisivat olla? Ehdottaisin päättäjille, että ainakin voitaisiin kokeilla toimintatapaa, jossa kaikki Suomessa asuvat ihmiset jaettaisiin pieniin ryhmiin, jotka ovat ryhmänjohtajan – jota kutsutaan myös ryhmän diktaattoriksi – hallinnassa. Diktaattori siis johtaisi eräällä tapaa kurinpitoryhmää, jossa ryhmään kuuluvien tulisi seurata toistensa liikkeitä ja raportoida niistä. Ja jos ryhmään kuuluva havaitsee jotain poikkeuksellista, diktaattori ottaisi tämän henkilön kiinni, ja valtiovallan tehtävänä olisi laittaa kyseinen ihminen vaaralliseksi luokiteltuna henkilönä hoitoon tai vankilaan.
Tämä sama toimintatapa mielestäni sopisi hyvin myös koulumaailmaan. Siis kouluissa oppilaista luotaisiin pienryhmiä, joissa kaikissa olisikin oppilaista itsestään nimetyt ryhmänjohtajat valvomassa, ettei heidän ryhmästään esimerkiksi kukaan kiusaa ketään. Ja jos kiusaa, niin tällainen oppilas otettaisiin heti puhuteltavaksi ja koulussa olisi erityisryhmä, johon kuriton oppilas laitettaisiin kasvamaan. Tätä kurinpitoryhmää johtaisi rehtori ja opettajat yhdessä lasten vanhempien kanssa.
Jos kerran yhteiskunnassa kuri on höltynyt, niin kuin siltä näyttää, niin miksei sitten kehitetä keinoja (poikkeuksellisiakin), jotta kuri palautettaisiin sille kuuluvaan arvoon! En jaksa uskoa siihen, että rangaistuksia koventamalla kuri palautuisi? Sen sijaan esimerkiksi kasvatuksellisia toimintatapoja muuttamalla ja kuriin ja ennaltaehkäisyyn satsaamalla päästäisiin parempiin tuloksiin.
”Jos kerran yhteiskunnassa kuri on höltynyt, niin kuin siltä näyttää, niin miksei sitten kehitetä keinoja kurin palauttamiseksi.