Joka ikisen suurkeittiöruuasta kitisevän ja sitä epäilevän pitäisi päästä käymään Kuusamon kaupungin uudessa keskuskeittiössä. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vierailijat olisivat keittiössä liian iso hygieniariski.
Suojavarusteisiin puettuun minuun keittiö teki vaikutuksen. Sen suunnittelu on alan insinööritaitojen riemuvoitto. Keittiössä äärimmäisen epäkäytännöllisenä ihmisenä osaan arvostaa sitä, että ammattilaiset ovat oikeasti ajatelleet asiaa sujuvuuden eikä pelkästään tehokkuuden näkökulmasta. Ne kun kuitenkin kulkevat käsi kädessä.
Teho tarkoittaa keittiössäkin sitä, että samalla rahalla, samassa ajassa ja samalla henkilökunnalla pitää tehdä enemmän, parempaa ja mieluummin vaikka vähän halvemmallakin.
Toivottavasti esimerkiksi kuljetuksista ja raaka-ainehankinnoista säästyvät tehot ohjataan sinne minne ne kuuluvat eli lautasella. Kaupunki ei ole nostanut elintarvikeraaka-aineiden määrärahaa vuosiin vaikka ruuan hinta nousee ylettömästi vuosi vuodelta.
Meidän, joiden arkeen keskuskeittiöllä valmistettu ruoka jollakin tavalla kuuluu, pitää kysyä mitä meille saisi olla.
Äitinä haluan, että kalaa ja kasviksia tarjottaisiin lapsille koulussa nykyistä enemmän ja punaisen lihan määrää vähennettäisiin ja jälkiruokaa voisi olla useammin kuin kerran viikossa
Jotta saisin mitä haluan, on minun tehtäväni vaikuttaa siihen, että kaupunki nostaa elintarvikeraaka-aineiden hankintamäärärahoja. Ehkä puhuminen niin sanotulle omalle valtuutetulle tai virkamiehelle auttaa. Yhteyttä pitää ottaa nyt. Ensi vuoden rahoja laitetaan kaupungintalolla parhaillaan raameihin.
Keskuskeittiö pyörittää valtavan vaihtelevaa ja tarkkaan tutkittua ruokalistaa vähillä rahoilla. Samaan; samanlaiseen vaihteluun ja varsinkaan samaan hygieniatasoon, ei yllä yksikään kotikeittiö.
Nyt myllyyn läpi käynyt keskuskeittiö tarvitsee työrauhan. Uudet työtavat, uudet laitteet ja uusi reseptiikka vaativat sisäänajoa. Sitä keittiöllä parhaillaan tehdään. Sisäänajon ajan ruuan maku ja rakenne voi vaihdella, mutta se on tie parhaaseen mahdolliseen makuun ja rakenteeseen.
Ruuan arvostamisen oppii kotona tai sitten ei. Ei kaikesta tarvitse tykätä ja silloin tällöin joutuu sanomaan ei kiitos. Yökkäilijöille voi todeta, että ei tarvitsekaan tykätä, syö silti.