Suomi antaa monelle ulkomaalaiselle elintasoon nosteen.
On hienoa, että jotkut ovat valmiita käyttämään hyödykseen Suomen ainutlaatuisen luonnon antimia. Se on puolestaan vähemmän hienoa, että itse härmäläiset eivät ole kovinkaan kiinnostuneita oman luontonsa antamista mahdollisuuksista.
Vaikka ulkomaalaispoimijat ahertavat Suomen metsissä koko loppukesän ajan syksyyn asti, 90 prosenttia marjoista jää vielä poimimatta. Se on valtava määrä. Metsään jäävistä marjoista saisi moni suomalainen mukavan lisätulonlähteen.
Jututin muutama vuosi sitten thaimaalaista marjastajaa, joka haki Suomen metsistä vuosittain noin 10 000 euron potin.
Hän oli erittäin kiitollinen Suomelle.
Thaimaalainen korosti lähes jokaisessa lauseessa, kuinka Suomi on edesauttanut hänen ja perheen elintasoaan. Kotimaassaan maanviljelijänä toiminut mies esitteli ylpeänä kuvia uudesta traktorista, jota hän ei olisi voinut hankkia ilman Suomesta saatuja lisätuloja. Kiitollisuus maatamme kohtaan oli suunnatonta.
Onkin käsittämätöntä, että ulkomaalaisten marjastajien tulo Suomeen ärsyttää joitakin härmäläisiä.
Mitä pahaa siinä on, jos joku muu hyötyy siitä, mikä ei suomalaisille kelpaa?
Marjoja on maassamme aivan riittämiin kaikille ja vielä paljon enemmänkin. Ulkomaalaiset marjanpoimijathan tekevät palveluksen, kun tulevat tänne töihin. Moni heidän poimimansa marja löytyy jossakin muodossa talven aikana kaupan hyllyltä.
Jos kyse on kateudesta, niin jokainen voi käydä itse kokeilemassa, miltä muutaman tuhannen euron hankkiminen marjoilla tuntuu.
Ulkomaalaispoimijat tekevät pitkiä päiviä, jotta marjat saadaan talteen ennen talven tuloa. Eikä sunnuntaisin laiteta pyhävaatteita päälle, vaan painutaan metsään – aivan kuten muinakin päivinä. Ulkomaalaispoimijat ovat tulleet Suomeen töihin, ei viettämään lomaa.
Työ on kovaa, mutta ulkomaalaiset eivät ole tulleet sitä valittamaan Suomeen, vaan toimimaan.
Jospa suomalaisetkin tekisivät samoin – lopettaisivat valittamisen ja menisivät keräämään itse marjoja, niitä kyllä riittää ihan kaikille.