Se on asenteesta kiinni. Näin sanoivat kaikki opinto-ohjaajat ja rehtorit, joilta kyselin koillismaalaisten nuorten koulu-uupumuksesta. Opettajat arvelevat koulusta vähän pitävillä nuorilla olevan motivaation puute. He kun ovat enimmäkseen koulussa huonosti menestyviä oppilaita.
Väittäisin kuitenkin, että nuoret eivät ole ainoita, joiden asenteessa on korjaamisen varaa. Jututtaessani eri kouluasteiden opettajia Suomen metsäyhdistyksen kurssilla moni huokasi, että ei sen loman vielä tarvitsisi loppua. Sama ilmiö lienee huomattavissa työpaikalla kuin työpaikalla. Lomalle lähtijät tuulettelevat, kun taas lomalta palaavat käyvät töiden kimppuun surkeasti huokaillen.
Lomaa toki tarvitsevat kaikki välillä. Mielestäni sorvin ääreen palaamiseen pitäisi kuitenkin voida suhtautua vähintäänkin neutraalisti. Demos Helsingin ja WWF:n onnellisuuspoliittisen manifestin mukaan raha on nyky-yhteiskunnassa työn ainoa motivaatio. Töihin mennään, jotta saataisiin rahaa, jotta voitaisiin ostaa uusia tavaroita.
Tutkimusten mukaan onnellisuus ei kuitenkaan tule meitä ympäröivistä olosuhteista kuten palkkatasosta tai kalliista matkapuhelimesta. Totumme elintasoomme nopeasti, joten aina on saatava jotain uutta.
Mistä se onnellisuus sitten löytyy? Manifestin mukaan onnellisuuden kulmakiviä ovat aika ja mielekkyys. Aika on arvokkainta, mitä meillä on. Läheisten kanssa vietettyä aikaa ei voi mitata rahassa. Lisäksi ihmisellä on tarve toteuttaa itseään osana suurempaa kokonaisuutta, jonka työn kokee merkitykselliseksi.
Jos työ siis tuntuu pakkopullalta, motivaatiota ei kannata hakea palkasta. Sen sijaan on hyvä miettiä mitä hyötyä omasta työstä on muille, ja että voisiko vapaa-aikaansa lisätä pienemmän toimeentulon uhallakin.
Erityisesti toivon aikuisten miettivän, minkä mallin he antavat nuorille. Paras motivaatiopuhe ei välttämättä mene näin: ”Sinun täytyy opiskella ahkerasti, että pääset sitten toiseen kouluun, jossa opiskelet vähän lisää ja sitten töihin, josta saat rahaa”.
Onneksi kuka vain voi muuttaa urapolkunsa suuntaa, jos työ ei tunnu mielekkäältä. Paitsi oppivelvolliset, joiden on yksinkertaisesti suoritettava peruskoulu loppuun. Tässä valossa ei tunnukaan niin kummalliselta, että he usein kokevat koulunkäynnin epämieluisaksi.
Eeva Pentikäinen