Tuntematon 045-alkuinen numero soittaa. Ehkä se on joku haastateltava. Kenties jollain tutulla on uusi numero. Voisiko siellä olla jopa salainen ihailija? Mutta ei. Ei, ei, ei. Langan päässä oleva naisihminen esittäytyy kiireellä mumisten. Kuka siellä olikaan, kysäisen.
Soittaja kertoo etunimensä ja sanoo olevansa yrityksestä, jonka nimi on muodikkaan, mutta sutkin kuuloinen. Ajatus kirkastuu salaman lailla. Kyseessä on puhelinmyyjä. Tai miksi lie telemarkkinoijiksi heitä hienommin kutsutaankaan.
Hän kertoo olevansa siirtämässä minun operaattorini liittymiä toiselle firmalle. Niinpä tietenkin. Tarjous kuulostaa röyhkeältä. Minun mielipidettäni ei oikeastaan edes tarvita. Onhan selvää, että haluan vaihtaa liittymää, koska voin saada samat palvelut huomattavasti halvemmalla.
Mutta kun ei, en halua. Olen vaihtanut liittymää tähän saakka kahdesti. Molemmilla kerroilla prosessiin liittyi hirvittävä määrä älytöntä saikkausta ja soittelua ties minne asiakaspalveluihin.
Minä en halua uutta liittymää. Haluan vain, että minulla on toimiva kännykkä. Vaikka se maksaisikin muutaman hassun euron enemmän. Jos haluan ostaa jotain, menen kauppaan.
Jokainen on varmasti ollut samassa tilanteessa joskus. Milloin myydään liittymää, milloin vakuutuksia tai aikakauslehtiä, koska jokainenhan haluaa olla turvassa, ja tuleehan niitä lehtiä luettua.
Mitä puhelinmyyjälle sitten sanotaan? Minun vastaukseni on tälläkin kertaa ei kiitos, en ole kiinnostunut. Minulla on toimiva kännykkä. Se vastaus ei kelpaa, koska ehdottomasti haluan sen halvemman vaihtoehdon. Tässä vaiheessa meinaa mennä hermot. Seuraava korttini on kertoa, että olen töissä. Puhelinmyyjä vastaa: niin kuule minäkin. Tässä vaiheessa olen jo melko raivona ja lopetan puhelun toteamalla, etten osta häneltä mitään.
Työkaveri neuvoo, että pitäisi olla murhaavampi. Hänen tapansa on kuulemma sellainen, että aina on siinä ja siinä joudutaanko käräjille. Taktiikka on varmasti toimiva, muttei järin hienovarainen.
Asiassa on nimittäin toinenkin puoli. Joillekin puhelinmyynti on mieluisa ammatti, josta tienaa hyvin. Monille se on kuitenkin pakkorako, sillä varsinkaan nuorille ei aina ole muuta tarjolla. Teleoperaattoritkin ovat ulkoistaneet myynnin, ja palkkaus on hyvin usein ala-arvoista. Moni kaverini on tehnyt puhelinmyyntiä, ja menestys on ollut vaihtelevaa. Elleivät tavarat mene kaupaksi, voi tilipussi jäädä laihaksi. Tällaiselle ihmiselle ei viitsisi olla kohtuuttoman veemäinen.