Kolumni

Miten käy yleisen ase­vel­vol­li­suu­den?

Puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen totesi valtakunnallisen maapuolustuskurssin avauspuheessaan puolustusvoimien uudistuvan merkittävästi seuraavan viiden vuoden aikana. Komentajan mukaan puolustusvoimat eri arkisesti ilmaistuna Suomen armeija seisoo uudessa asennossa vuoden 2016 alussa.

On totta, että myös puolustusvoimien on elettävä tässä muuttuvassa ajassa ja uudistuttava. Mutta kuinka radikaaleihin muutoksiin ollaan menossa?

Puheloisen puheesta kiinnitin huomion erääseen seikkaan. Koko puheessa ei mainittu kertaakaan käsitettä yleinen asevelvollisuus.

Siteeraan seuraavassa sanatarkasti Puheloisen linjausta: ”Uudistettujen puolustusvoimien rakennuskiviä ovat - vahva maanpuolustustahto ja siihen perustuva motivoiva ja yksilölliset vahvuudet huomioon ottava asevelvollisuus, - korkeatasoinen osaaminen sekä - yhteistoimintaan perustuva ja yhteisvaikutuksia hyödyntävä suorituskyky, johon voidaan luottaa. On selvää, että uudessakin järjestelmässä turvataan puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan läheinen yhteistyö ja aivan erityisesti puolustusvoimien tiiviit yhteydet reserviin.”

Siis motivoiva ja yksilölliset vahvuudet huomioon ottava asevelvollisuus... linjaa puolustusvoimain komentaja. Arvelen sanavalinnan olevan tarkasti harkittu.

Lisää tietoa asevelvollisuuden tulevaisuuden näkymistä saamme mahdollisesti jo tällä viikolla, kun puolustusvoimien ulkopuolisista koottu Siilasmaan työryhmä antaa raporttinsa asepalveluksen uudistuksesta. Raporttia odotetaan mielenkiinnolla. Onko Suomi siis matkalla yleisestä vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen? Hiljattainhan muun muassa vihreät esittivät yleisestä asevelvollisuudesta luopumista perustellen muuttuneilla uhkakuvilla, kustannusrakenteella ja eurooppalaisilla trendeillä: Ruotsissa mietitään palkka-armeijaa ja myös Saksassa harkitaan yleisestä asevelvollisuudesta luopumista.

Jos yleisestä asevelvollisuudeta luopumisesta kysytään suomalaisilta itseltään, on vastaus päivänselvä. Enemmistö suomalaisista haluaa säilyttää yleisen asevelvollisuuden, joka korkean maanpuolustustahdon kanssa muodostaa maanpuolustuksemme perustan. Asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmäämme tukee valtaosa suomalaisista, samalla kun ammattiarmeijan kannalla on alle kymmenen prosenttia väestöstä. Suomalaiset haluavat, että armeija eli intti on tulevaisuudessakin instituutio, joka kasvattaa pojista miehiä. Yksilösuorituksia arvostavassa armeijassa tätä perinteistä kasvatustehtävää armeijalla ei enää olisi, vaan inttiin menevien pitää olla valmiiksi miehiä.