Nyt riittää jo, hyvästi lumi.
Lumi tuli maahan Koillismaalla lokakuussa. Lumi on maassa vielä toukokuussakin, se on jo nyt aivan varmaa.
Aamulla lunta, päivällä lunta, illalla lunta, yöllä lunta.
Aina vain lunta ja lunta. Missä olet kevät?
Hermot ovat menneet useaan otteeseen tänä talvena. Syy on yksinkertainen: lumi.
Odotettavissa huomisiltaan asti: Koillismaalle odotetaan saapuvan lumimyräkkä. Lunta voi kertyä lyhyessä ajassa kymmeniä senttejä. Tuo on kuultu liian usein.
Koko huhtikuun ajan olen odottanut sitä, milloin aamulla ei tarvitse autoa puhdistaa lumesta.
Koko tämän kuukauden ajan olen odottanut, että milloin koittaa se työpäivä, jolloin kustannuspaikalla ei tarvitse aamulla olla sukat ja housunlahkeet märkinä. Vielä ei ole koittanut, vaikka kovasti olen odottanutkin.
Ennen lumi ei ärsyttänyt kovinkaan paljon. Kun ihminen kokee jotakin asiaa liian paljon, se alkaa nyppimään. Voinkin todeta, että minulla on lumiähky.
Lunta tulee korvista ulos, kun katson ikkunasta. Lunta tekee mieli potkia, kun kävelee ulos ovesta. Lumi ei ole enää ystävä, vaan vihamies.
Etelä-Suomessa asuva kaveri kertoi vaihtaneensa kesärenkaat. Nauroin kaksi minuuttia.
Eipä tarvitse ennen juhannusta näillä leveyspiireillä miettiä, millä nakeilla ajelee kohti keskikesää.
Eivät tahdo kaikki etelän vetelät edes uskoa, että Koillismaalla sitä on lunta vielä metrin verran. Eivät edes, vaikka aiheesta on uutisoitu useammassakin tiedotusvälineessä.
Kohta on kesä, kevät taisi jäädä tänä vuonna väliin koillismaalaiselta luontoäidiltä.
On hyvinkin mahdollista, että koemme kolmen kuukauden lumettoman ajanjakson.
Mutta varmaa on taas se, että ensi lokakuussa lunta tulee tupaan ikkunoista ja ovista. Sitten se riemu taas koittaa, kun on kesällä nautittu lumettomasta pätkästä. Sikäli mikäli Koillismaalle ei pukkaa kovin pahaa takatalvea.