Mit­ta­rit seu­raa­vat miten kan­sal­lis­puis­tot kes­tä­vät kä­vi­jöi­tään – Hurjia kas­vu­lu­ku­ja Koil­lis­maan puis­tois­sa

Syötteellä kävi liki 30 prosenttia aiempaa enemmän matkailijoita. Viime vuonna lähes 70.000 henkeä.

Kuva: Metsähallitus

Kuva: Metsähallitus

Koillismaan ja Kainuun kansallispuistojen vahva imu pitää pintansa. Hossa, Oulanka, Riisitunturi ja Syöte kansallispuistoryppään käyntimäärät takovat jälleen ennätyksiä ja Sotkamossa Hiidenportin kansallispuiston käyntimäärä nousi viime vuonna jopa 57 prosenttia.

Hossan kansallispuiston käyntimäärä tasaantui avajaisvuoden piikin jälkeen, mutta lukema oli edelleen komea reilut 100 000. Kestosuosikki Oulangan käyntimäärä oli 200 000. Syöte ja Riisitunturi petrasivat roimasti käyntimääriään (Syöte +29 prosenttia, Riisitunturi +24 prosenttia).

Luontopalvelut on kehittänyt kestävyyden seurantaan menetelmän, joka koostuu noin parista kymmenestä mittarista. Seurantamenetelmää on pilotoitu Hossassa ja tämän vuoden aikana se otetaan käyttöön myös Syötteellä ja Oulangalla. Niiden avulla tarkkaillaan muun muassa häiriölle ja kulutukselle herkkien lajien ja luontotyyppien tilaa sekä esimerkiksi kävijöiden kokemuksia ruuhkaisuudesta tai maaston kulumisesta. Mikäli jokin mittareista antaa hälyttäviä signaaleja kestävyyden tilasta, aletaan korjaaviin toimiin.

– Syötteellä käyntimäärät ovat nousseet kansallispuiston lisäksi retkeilyalueella ja Syötteen virkistysmetsässä. Oulangan vieressä Pyhävaaran ja Valtavaaran käyntimäärät ovat nousseet tasaisesti, samoin Riisitunturin naapurin Korouoman. Ja Kylmäluoman retkeilyalue on selvästi noussut Hossan imussa, ynnää puistonjohtaja Sari Alatossava.

Etelämmässä Sotkamossa Hiidenportin kansallispuisto takoi oman huiman ennätyksensä käyntimäärän noustessa jopa 57 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Suomen 40 kansallispuistoon tehtiin viime vuonna yhteensä 3,2 miljoonaa käyntiä. Käyntimäärät kaikilla Metsähallituksen Luontopalvelujen hoidossa olevilla kohteilla olivat vuonna 2018 noin 6,9 miljoonaa. Luontomatkailun ja luonnossa liikkumisen suosio on kasvanut vuosia ja luontoliikunnan muodot monipuolistuneet. Tämä asettaa Metsähallitukselle haasteen seurata entistä tarkemmin luontomatkailun kestävyyttä.

Ongelma on kuitenkin Luontopalvelujen resurssien niukkuus. Käyntimäärien ja suojelukohteiden määrän kasvaessa Luontopalvelujen rahoituskehys on ollut laskeva. Käytössä on siis koko ajan vähemmän rahaa per asiakas.

– Matkailun kestävyyteen kuuluu paljon eri osatekijöitä. Luontoon tukeutuvan matkailun osalta olennaista on kohteiden luontoarvojen säilyminen. Jos kansallispuistojen ja muiden suosittujen luontokohteiden palvelurakenteisiin ei voida satsata, vaarantuu käytön ohjaus, mikä puolestaan vaarantaa luontoarvoja”, kommentoi luontopalvelujohtaja Timo Tanninen.