Pääkirjoitus
Paluumuutto maaseudulle voimistuu tasaisesti, uutisoi Maaseudun Tulevaisuus (MT 29.5.). Maalle suuntautuvien vuosittaisten paluumuuttojen määrä on kasvanut yli kolmanneksen vuodesta 1990 vuoteen 2013.
Tilastojen mukaan Posiolle ja Taivalkoskelle saapuu vuosittain 30-60 paluumuuttajaa. Kuusamon oli kaupunkina rajattu pois Maaseudun Tulevaisuuden keräämästä tilastomateriaalista.
Maaseudulle palaavat hanakimmin eläkeläiset. He muuttavat takaisin vanhalle kotiseudulleen tai seudulle, joka muuten muistuttaa heidän lapsuutensa maisemaa. Moni paluumuuttaja muuttaa pysyvästi mökilleen.
Tutkimusten mukaan muuttaminen alkaa viisikymppisenä ja saavuttaa huippunsa ennen virallista eläkeikää.
Suurten ikäluokkien paluumuuttohalukkuutta ei ole pantu riittävästi merkille Koillismaalla. Paluumuuttajat voivat merkittävällä tavalla piristää paikkakunnan elämää.
Palaavat eläkeläiset ovat erittäin kulutuskykyisiä. Eliniän pidentyessä yhä useampi saa jäädä eläkkeelle hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Paluumuuttajat ovat piristysruiske myös paikkakunnan henkiselle elämälle. Moni järjestö saa vireistä eläkeläisistä aktiivisia toimijoita itselleen.
Koillismaan kuntien kannattaa tulevaisuuden suunnitelmissaan huomioida paluumuuton mahdollisuus. Sitä kannattaa aktiivisesti markkinoida alueen mökkiläisille.
Potentiaalisten paluumuuttajien määrää olisi syytä selvittää kyselytutkimuksella, joka suunnataan mökkiläisille ja muille sopiville kohderyhmille.
Suurten ikäluokkien paluumuutto ei tietysti yksin ratkaise Koillismaan väen vähenemistä, mutta on kuitenkin askel oikeaan suunta. Samaan aikaan on tehtävä hartiavoimin töitä, jotta alueelle saadaan luotua työpaikkoja nuorille perheille.
Koillismaa säilyttää elinvoimansa, kun ikäluokat nuorista vanhoihin ovat alueellamme edustettuina sopivassa suhteessa. Ikääntyneiden merkitystä ei pidä vähätellä.