Kolumni

Mök­ki­ma­niaa

-
Kuva: Mikko Halvari

Alakerta |Jenna Lehtonen jenna.lehtonen@koillissanomat.fi

Tarjolla on mummonmökkejä, luxus-mökkejä, lomamökkejä, vuokramökkejä, erämökkejä ja saunamökkejä. On talviasuttavia ja niitä, joissa on vain seinät ja katto. On honkaa ja hirsipuuta, rantasaunoja ja matalia rantoja. Pitää päättää, haluaako loppusiivouksen vai imuroiko itse. Se ei ole yhdentekevää, vihtooko rantasaunassa, sähkösaunassa vai savusaunassa. Neliömäärä ja sijainti vaikuttuvat loppusummaan yhtä paljon kuin se, onko välittäjä yritys vai yksityinen.

Internet on vuokramökkiä etsivälle kuin päättymätön painajainen. Mökit eivät lopu koskaan kesken. Kun luulen löytäneeni täydellisen kohteen huomaan, että tismalleen sama mökki on tarjolla toisella välittäjällä – puolet halvemmalla. Kahlaan vaihtoehtoja läpi yhtä uupuneena kuin Mika Myllylä suolla. Välillä soitan mökin huoltajalle ja kysyn, mitä maksaa, voiko tinkiä. Jossakin vaiheessa huomaan, että olen tuijottanut erilaisia sohvatyynyjä ja sisustusmakuja koko illan.

Jo mökkimetsästyskauteni alkutaipaleella huomaan, että nyt saa halvalla. Koululaisten kesälomat ovat alkaneet, joten kaikki Kuusamon ja Rukat vuokramökit tuntuvat kaipaavan nukkujia vuoteisiinsa. Turistit eivät riitä valloittamaan kaikkia majoja. Vaikuttaa siltä, että erityisesti loppukesä on Koillismaalla kummitusmökkien aikakautta. Hämähäkit ja hiiret saavat rauhassa kutoa juoniaan, sillä kukaan ei niitä härnää.

Minä olen aina ollut katkera siitä, että kukaan sukulaisistani ei omista tönöä missään. Olemme kuulemma niin urbaaneja. Hyttyset syövät, kukaan ei osaa soutaa, karhut hyökkäävät, myyräkuume iskee, ulkohuussi haisee ja sitä rataa. Pienenä näin asian niin, että jokainen mökkimatka tuttujen luokse oli seikkailu. Jahtasin pihoilla sammakoita, pidin kastemadoille sirkuskoulua ja paijasin kissanpentuja. Mitä eläimiin tulee, olen edelleen yhtä höperö. Mökkeilyn suhteen olen kasvanut vaativaksi. En nimittäin saa enää aikaani kulumaan pelkillä ristikkolehdillä ja käpylehmillä.

Olen järvi-ihmisiä, mutta yksi mökkikokemus Turun saaristossa vakuutti minut siitä, että mökin ei tarvitse näyttää ja tuntua mökiltä. Se on vanhanaikaista, että on pakko paleltua ja pelata pimeässä Mustaa Maijaa. Mökki voi toimia myös nimellä kakkosasunto. Siellä voi olla sähköt, sisävessa ja lämmitys. Kakkosasunnon voi sisustaa merelliseen tyyliin tai sinne voi kerätä vanhoja esineitä ja trendikkäitä värejä.

Varasin sitten vaatimattomasti Rukalta mökin, jota kutsutaan linnaksi. Sain halvalla.

Jenna Lehtonen

” Hyttyset syövät, kukaan ei osaa soutaa, karhut hyökkäävät, myyräkuume iskee, ulkohuussi haisee ja sitä rataa.