Molempia ei voi saada, sanoi mummi, kun tarjosi lastenlapsilleen kesäpäivänä jäätelöitä. Kauppa-autolta haetuista herkuista serkuskatras sai valita joko puikon tai tuutin. Minä otin aina tuutin.
Valinnasta on kyse myös Kuusamon kaivoshankkeessa. Joko se tai luonto.
Kaivoshankkeen ympärillä käyty keskustelu muistuttaa takavuosien puheita Kuusamotalosta ja jätevesien purkusuunnasta. Vastustajien argumentit leimataan tyhmiksi, puhujat mistään mitään ymmärtämättömiksi kiihkoilijoiksi. Ainoa oikea asenne on sanoa kyllä kaikelle uudelle, mahdolliselle ja muualta tuodulle. Mutta ehkä se ei ihan näin mene.
Eli leimaamisen uhalla: en kiistä kaivosteollisuuden merkitystä ja tärkeyttä. Sellainen eittämättä työllistää sekä suoraan että välillisesti ja tuo jonkinmoista pääomaa kaivuupaikkakunnalle. Kaivosteollisuuden tuotteitakin tarvitaan.
Mutta seitsemän lihavan vuoden jälkeen seuraa seitsemän köyhää vuotta. Kaivosten elinkaari on rajallinen. Kansainvälisille toimijoille sillä ei ole merkitystä, mutta raaka-ainereservaatiksi suunnitellulle Kuusamolle kylläkin. Suljettu kaivosalue jättää jälkensä ympäristöön, alueemme ehdottomaan valttiin.
On turhaa puhetta väittää, että ympäristövaikutuksia ei olisi. Ne kuuluvat oleellisesti kaivosteollisuuden luonteeseen. Toki löytyy alueita, joilla niiden merkitys ei ole niin ratkaiseva, mutta Kuusamolle kysymys on elintärkeä. Juomasuon kaivoksen sijoittuminen suurten jokien ja kansallispuiston kupeeseen haastaa asian periaatteellisen puolen: kumman me haluamme?
Kuusamossa kaivannosta odotetaan löytyvän kultaa, mutta sen rinnalla maan päälle nousee uraania ja arseenia, joka on yksi kullan seuralaisalkuaineista ja yksi vaarallisimmista ympäristömyrkyistä. Asiantuntijoiden mukaan nimenomaan arseeni tekee Kuusamon kaivoshankkeesta hyvin haasteellisen. Koillismaan kallioperän arseenipitoisuus on tunnetusti korkea.
Kaivoskiistassa ei ole kyse elinkeinojen vastakkainasettelusta, vaan suhteestamme luontoon. Mikä meille on oikeasti tärkeää ja mitä me arvostamme? Millä ja mistä tämä alue elää tulevina vuosikymmeninä?
Ei yksi kaivos meitä pelasta. Se on täällä vain hetken, ei työllistää montakaan (jos yhtään) paikkakuntalaista ja jättää jälkeensä kuopan, joka muuttaa ympäristönsä lopullisesti. Minusta meillä ei ole varaa sellaiseen.