Kolumni

Montako mitalia Riosta? - Itse veik­kaan, että suo­ma­lai­set tuovat 2-3 ­mi­ta­lia!

Tämän viikon perjantaina alkavat, Brasilian Rio de Janeirossa järjestettävät, järjestyksessään 28. kesäolympialaiset saavat taas monet urheilusta tykkäävät seuraamaan television välityksellä suomalaisten urheilijoiden kisailua maailman parhaita urheilijoita vastaan.

Montako mitalia suomalaiset tuovat Riosta, sitäkin varmaan monet arvailevat, ja veikkaakin ehkä jotkut lyövät mitalien määrästä.

Oma veikkaukseni on, että suomalaiset tuovat 2-3 mitalia. Mitalin tuovat Antti Ruuskanen keihäästä, Petra Olli painista ja Satu Mäkelä-Nummela trap-ammunnasta. Sanoisin, että tästä kolmikosta joku tuo myös kultamitalin.

Toivottavasti moni suomalainen yllättää, ja venyy kauden parhaimpaan suoritukseensa. Kaiken mennessä nappiin, mitaleita voi tulla enemmänkin.

Itse seuraan mielenkiinnolla Minna Nikkasta ja Wilma Murtoa seiväshypyssä, Sandra Erikssonia 3000 metrin estejuoksussa, Tero Pitkämäkeä keihäässä sekä purjehtija Tuula Tenkasen suorituksia. Tenkasella on hyvät mahdollisuudet nousta mitaleille.

Rion olympialaisten kynnyksellä jotkut voi kysyä, mitä järkeä koko touhussa on, kun huippu-urheiluun on pesinyt doping ja korruptio? Itse ajattelen niin, että ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin että, dopingin ja korruption kitkemiseksi pois huippu-urheilusta on tehtävä kaikki voitava. Itse uskon tässä mielessä parempaan tulevaisuuteen, sillä testausjärjestelmät paranevat koko ajan.

MTV:n Huomenta Suomi-lähetyksessä tiistaiaamuna toimittaja Kirsi Alm-Siira totesi ja kysyi samalla haastateltavana olleelta antidopingtyön asiantuntijalta Timo Seppälältä, että näinkö on, että niin kauan kuin urheilussa liikkuu raha, on myös dopingin käyttöä? Siihen Seppälä vastasi, että se on ihan totta.

Voi olla ihan utopistista, mutta itse toivoisin sellaisen tulevaisuuden huippu-urheilussa, että isot rahapalkinnot jätettäisiinkin pois. Tilalle tulisi stipendi-ja palkitsemisjärjestelmä, jossa urheilija pärjätessään saisi pikkuhiljaa kilpailuvuosiensa aikana taannehtivasti stipendejä, joita hän voisi hyödyntää esimerkiksi opiskelussaan, ja vaikkapa ensikodin rakentamisessa. Rahaa siis liikkuisi, mutta vähemmän, ja urheilija itse pantaisiin nykyistä selkeämmin vastuuseen.

Tämä siis tarkoittaisi sitä, että dopingista kiinni jäädessään urheilija menettäisi kaikki hänelle taannehtivasti myönnetyt stipendit ja hänet hyllytettäisiin loppuiäksi rahapalkinnoista. Siis dopingista kiinni jäänyt urheilija voisi kyllä palata muutamien vuosien jälkeen halutessaan kilpakentille, mutta hänellä ei olisi enää mahdollisuuksia saada rahapalkintoja. Urheilija saisi muistoksi kisoista vain pokaaleja ja mitaleita.

Siis tarvitaan tarpeeksi järeitä keinoja dopingin kitkemiseksi. Keinoja kyllä löytyy, jos niitä vain halutaan ottaa käyttöön!