Alakerta |Jenna Lehtonen / jenna.lehtonen@koillissanomat.fi
Kuusamotalossa esitettiin eilen viimeistä kertaa Kekkonen tulee -elokuva, joka kertoo pohjoisesta syrjäkylästä asukkaineen. Valkokankaalla kaikki alkaa tyhjästä tiestä ja poroista, näin alkoi myös oma kesäni täällä Koillismaalla. Teen teille nyt listan, kuten teki myös Kristiina Elstelän esittämä kylätäti.
Kuluneen kesän aikana olen ollut elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa karhujahdissa, Karhujuhlissa, karhutarhassa, Pallo-Karhujen pelissä, karhunkierroksella, karhukoiran kasvattajalla ja karhunkatseluretkellä. Uskon, että olen ensimmäinen itähelsinkiläinen, joka on tarjonnut jalkansa mesikämmenen raapivaan syleilyyn.
Tänä kesänä opin, että hyttynen on sama asia kuin sääski. Tajusin, että hillaa ei voi kutsua lakaksi. Ymmärsin, että Harri ei välttämättä ole kutsumanimi vaan hellittelynimi – kalalle. Näiden lisäksi käsitin esimerkiksi sen, mitä tarkoittaa paliskunta. Ja ei, kyseessä ei ole ärrävikaisen lausuma sana.
Jokikalastuskauden päättyessä aion kävellä ongettomana Tammerkosken rantaa pitkin. Aion muistella, miten moni hanke, projekti ja kartoitus lupasi olla syksyllä viisaampi. Moni näistä kavereista lupasi pyrkiä parempaa. Itse kuvittelin, että vain kouluihin voi pyrkiä.
Seuraavaksi kirjoitetaan juttuja puolukkasadosta ja sienistä. Kantarelleja, tatteja, kangasrouskuja, korvasieniä, vahakkaita, orakkaita ja haperoita on joko liikaa tai liian vähän. En ole sienitohtori, mutta veikkaan jälkimmäistä. Hallayö voi tulla ihan puun takaa, kuten myös marjavarkaat. Eihän täällä lukita edes autoja, joten kannattaa olla yhtä varpaillaan kuin laskettelukeskuksen baari keskiyöllä.
Joku erehtyi keskikesällä luulemaan minua ylimieliseksi espoolaiseksi. Joku toinen nimitti virkeäksi tyttäreksi. Suurimmalle osalle olin vain kesätoimittaja. Ymmärsin kääntää pääni, kun huudettiin Jenniä, Lehtosjennaa, kesätoimittaja Lehtosta tai ihan vain Jennaa.
Painavin lukijapalautteeni kipitti toimitukseen jo kesän alkutaipaleella. Alakertakirjoitukseni oli mennyt vahingossa yläkertaan. Luulin, että kuulo vasempaan korvaani palautuu elokuun loppuun mennessä, mutta metsästysmatka Kuntijärven maisemiin todisti jotain ihan muuta. Oikean korvani vastuulle on jäänyt kuunnella esimerkiksi asiantuntijoita, vetäjiä, päälliköitä, johtajia, opettajia, eräoppaita, biologeja, lääkäreitä, hoitajia, äitejä, kalastajia, koiranomistajia ja sihteereitä.
Suunnataan vielä hetkeksi takaisin valkokankaalle. Kaikki päättyy tyhjään tiehen ja poroihin, niin myös kesäni Koillismaalla.
Nyt on elokuu, ja minä olen hiljaa.
Jenna Lehtonen