Ne on koululaiset jälleen menneet metsään. He saivat ohjatusti ensin halata puuta ja sitten katsoa kun se kaadettiin. Luonto on tasapainossa.
Muikku mietti tuota poliittisesti korrektia oloa, että mikähän se on itse sukupuoleltaan. Ruotsiksi olisi ainakin esitelmöitävä itseään, että tässä se on muikku, ui. Ja, että hän on hen, ei hon tai han.
Suomen kielessä vaan ei ole sukupuoliteltuja persoonapronominejä, joten hän on luontevasti hän. Ruotsissa sanaa mies- ja nais- hänpronominin väliin ehdotettiin jo vuonna 1966 ja siitä se lähti leviämään.
Se muuten taisi Mannerheim-herra olla edellä aikaansa, kun puhutteli moukkiaan, joita suomalaisiksikin kutsuttiin: ”Hen on hyvä ja kaataa ryyppyni piripintaan”.
Entä pitääköhän siellä Ruotsissa jo puhutella perheen kotielämistöä, koiria eli kissoja, että hen sitä ja hen tätä?
Kesä kääntyilee hiljalleen kohti syksyä ja talvea. Jaa. Mistä sen huomaa. Koillismaalla aletaan katsella kaihoisasti varastossa olevia suksia. Parhaat on jo laittamassa voiteita pohjiin ja valmiina ottamaan yhteyttä Meille soitettiin -palstalle heti ensihärmeiden aamuyöstä ilmaannuttua nurmen pintaan, että: ”Eikö se kaupunki ole vieläkään latuja kunnostanut!”
Mustikkapiirakka on julistettu virallisesti Suomen luonnon päivän leivokseksi. Valinta on oivallinen, mikäpä sen suomalaisempaa luonnossa kuin mustikka. Sitä Muikku vain pahoittelee, ettei sitä ainoaa oikeaa koillismaalaista mustikkapiirakkaa löydy mistään. Tiedättehän, sen joka leivotaan pullataikinaa ja päällä on niitä taikinanauhoja. Muikku muistaa juuri sen mustikkapiirakan maun lapsuudestaan. Itsellä on vain jauhopeukalo niin keskellä kämmentä, ettei saa aikaiseksi. Osaajat saavat ilmoittautua.
Osaisikohan tuo Emmenuelle Macronin emäntä Brigitte tarjota juuri oikeanlaista mustikkapiirakkaa?
Muikku pahioittelee muikunkääreisiin päätynyt ruotsinkielen kielioppivirhettä. Tarkoitus oli jahkata, että kissan eli koiran puhuttelunko pitäisikin käydä sanalla hen Ruottissa.