Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Elämänkatsomustietoa on opetettu Suomen peruskouluissa kohta kolmekymmentä vuotta. Se on oppiaine uskontokuntiin kuulumattomille tai niille, joiden uskontoa ei koulussa käytännön syistä voida opettaa. ET-tunnilla pitäisi etsiä vastauksia kysymyksiin millainen maailma on, mitä voimme tietää, ja miten pitäisi elää, että tulee onnelliseksi.
Edelleen kuulee tositarinoita siitä, että elämänkatsomustiedon oppilaat leipovat tunnilla runebergintorttuja tai katsovat lastenohjelmia. Opetus on monin paikoin retuperällä ja on ollut sitä aina. Suurin syy on siinä, että monet kunnat ja koulut ovat kustannussyistä jo lähtökohtaisesti haluttomia järjestämään elämänkatsomustiedon opetusta, koska oppilaita on vähän ja opetuksen järjestäminen kysyy vaivaa ja rahaa.
Koillismaan kunnille täytyy antaa pisteet siitä, että täällä ET-opetusta sentään järjestetään. Opetuksen laatu onkin sitten toinen kysymys. Uusimpia oppikirjoja ei ainakaan Nilon koululla jostain syystä ole, vaikka niitä on kyllä saatavilla.
Lisäksi ET-tunnilla saattaa olla yhtä aikaa seitsenvuotiaita ja murrosikäisiä. Miten tuon ikähaitarin oppilaille voi järkevästi järjestää keskustelun siitä, mikä on oikein tai väärin?
Elämänkatsomustiedon opetusta tarkkailevan valtakunnallisen yhdistyksen sivuilta löytyy kilometrin mittainen lista puutteista, joita opetuksen järjestämiseen ja itse opetukseen liittyy. Ongelmat ovat pysyneet samoina vuosikausien ajan, eivätkä ne siitä kummene. Syy on siinä, että koko aineen olemassaolo ja rakenne on lähtökohtaisesti pielessä. Yhtä monimutkaista on monessa kunnassa ortodoksiuskonnon järjestäminen.
Keinotekoisen aineen järjestäminen uskontoon kuulumattomille on pelkkää rahan haaskausta, kun opettajatkin ovat lähestulkoon kautta linjan epäpäteviä.
Ainoa millä tämä ongelma lopulta ratkeaa, on uskonnonopetuksen lopettaminen kouluissa. Tilalle pitäisi pikimmiten kehittää jonkinlainen kaikille pakollinen katsomusoppi tai suvaitsevaisuuskasvatus, jossa käytäisiin läpi maailman uskonnot ja muut katsomukset ilman tunnustuksellisuutta mihinkään suuntaan. Luterilaisen kirkon jäsenten määrä hupenee koko ajan ja samalla murentuvat perustelut kyseisen uskonnon opettamiselle. Uudistus on siis väistämättä edessä ennen pitkää.
Aleksanteri Pikkarainen