Muistokirjoitus
Hyvä ystävämme Hannu nukkui pois rauhallisesti pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana puolisonsa Irman läsnä ollessa. Lähtö ei tullut yllättäen, oli ollut aikaa valmistautua niin meillä kuin Hannulla itsellään. Hannu oli valmis lähtemään, hän tunsi, että oli saanut elää hyvän, pitkän elämän. Pidemmän kuin koskaan oli ajatellut elämänsä olevan.
Alun perin me miehet tutustuimme Hannun kanssa luontokuvaajien vuosittaisissa tapaamisissa jo 1980-luvun alkupuolella. Perheittäin aloimme viettää säännöllisesti yhteisiä, pidennettyjä viikonloppuja 1990-luvun puolivälistä lähtien useasti vuodessa.