Kolumni

Muo­vi­pus­si­pa­tal­joo­na

Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi

Sieltä he kävelivät, ojan kautta suoraan viitostielle. Kaukaa luulin kolmikkoa nuoriksi, jotka keräävät tyhjiä pulloja jätskirahastonsa kartuttamiseksi.

Todellisuudessa kyse oli sekalaisesta seurakunnasta, johon kuului kaksi miestä ja yksi nainen, viisi muovipussia ja kaksi paria kenkiä. Nainen kulki avojaloin, vaikka lämpöasteita oli vain reilu kymmenkunta.

Kurkatessani peruutuspeiliin näin, kuinka matkaajien askellus keinahteli kuin risteilylaivalla.

Edellä kuvaamani ohitustilanne sattui pari päivää sitten, eikä siinä periaatteessa ollut mitään erityistä. Mikseivät muka alkoholistit haluaisi hakeutua kesäisen luonnon helmaan siinä missä kaikki muutkin?

Jos kämppä on mennyt alta tai virkavalta hengittää niskaan, pussikaljoittelu pusikossa tuntunee kahta paremmalta idealta.

Maanantain lehdessä oli kirjoittamani juttu Kuusamossa toteutetun mielenterveyskyselyn tuloksista. Siihen vastanneiden mukaan yksi suurimmista puutteista paikallisessa mielenterveys- ja päihdetyössä koskee päihdekuntoutujille suoraan heidän koteihinsa annettavaa tukea.

Sitä siis kaivataan lisää, mitä myös oma havaintoni muovipussipataljoonasta tukee.

Pussikaljaa hörppivät alkoholistit eivät kuitenkaan kerro koko kuvaa päihteidenkäytöstä Kuusamossa. Minä ja kaltaiseni työssäkäyvät, kotejamme sisustavat ja avokadopastaa kokkailevat emme ehkä ole toistaiseksi huomanneet, mutta täkäläisiä vievät muutkin aineet kuin viina.

Itselleni tämä valkeni, kun keskustelin lääkäriopintoihinsa sisältyvän harjoittelujakson Kuusamon terveyskeskuksessa suorittaneen ystäväni kanssa. ”Kyllä Kuusamossa ainakin jonkinasteinen huumeongelma on”, hän arvioi näkemänsä pohjalta.

Näin lopuksi haluaisin kirjoittaa muutaman rivin siitä, kuinka sekä alkoholi- että huumeriippuvaisia pitäisi auttaa. Saisin kolumniini komean draaman kaaren ja voisin onnitella itseäni.

Valitettavasti kyse on ongelmasta, joka ei ratkea edes kymmenellä rivillä. Sen voin kuitenkin sanoa, omasta ja lähipiirini kokemuksesta, että riippuvuuksista voi päästä eroon, niiden jalkoihin jääneitä lapsia voidaan auttaa ja alkoholin tai huumeiden varjon ei tarvitse seurata perässä koko elämää.

Alkuun pääsee avaamalla silmänsä sille, että joukossamme liikkuu apua tarvitsevia.

Suvi Peltola

”Mikseivät muka alkoholistit haluaisi hakeutua kesäisen luonnon helmaan?